tiistai 4. helmikuuta 2014

Riikka Pulkkinen; Raja

Minusta Rajasta tuli mieleen ihan Anna-Mari Marttinen ja Mistä kevät alkaa? Kirjoissa on jotenkin sama rakenne ja alzheimeria sairastava omainen. Marttisella ja Pulkkisella on vieläpä jotain samaa kielellisesti. En nyt tiedä kummasta tykkäsin enemmin. Kummastakin hyvin paljon.
Anja on ihanan tavallinen työssäkäyvä rouvashenkilö, jonka muistisairas aviomies asuu hoivakodissa. Miehen muistamattomuuden kuvailut olivat ihania, mutta olisin voinut lukea vielä enemmin niitä hykerryttäviä juttuja. Marttisen ja Pulkkisen jälkeen "seuraava" samanlainen kirjoittaa jo toivottavasti vielä syvemmin ja enemmin muistisairaan  kanssa elämisestä.
Kirjan toinen tarina kertoo opettajan ja lukiotytön rakkaussuhteesta. Siinä oli paljon kuvottavaa ja tympeää, jota ei haluaisi olla olemassakaan. En tykännyt yhtään opettajasta, Juliuksesta. Oman elämän realiteetti yksinkertaisesti kieltäytyy eikä halua tunnustaa, että tuollaisia ihmisiä on. Julius muuttui huvittavan inhimilliseksi vain yhden kerran. Yllättävä ja äkillinen erektio luokkahuoneessa piti saada nopeasti laskemaan, ettei kukaan olisi huomannut mitään. Tällöin Julius alkaa muistella, miten oli salilla osunut opettajatoverinsa taakse tämän tehdessä tiukkoja askelkyykkyjä. Ja miten opettajatoverin pyllistellessä kivesten ääriviivat olivat painuneet tiukkaan urheiluvaatteen haarukseen. Ja kas, Juliuksen erektio oli tipo tiessään!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti