Rautakolmio oli hyvää Maria Kallio –sarjaa. En ole varauksettomasti tykännyt Kalliosta, joka on pikkuisen liian täydellinen ja hyvä ja osaa kaikkea ja pärjää kaikessa. Mutta vuosien kulussa häneenkin on tullut vähän inhimillisyyttä ja maanläheisyyttä. Jostain syystä Maria Kallio –kirjat ovat minusta kylmiä, mikä kumman viileä ilmavirtaus näissä käy. Se on jokin eleettömyys ja ilmeettömyys, kalsa fiilis. Enkä tarkoita sitä oikeastaan pahalla, vaan se vaan on näiden kirjojen persoonallisuus. Mutta ihan omanlaisensa ja sellaiseen on tottuminen ja tykästyminen.
Rautakolmion tarina alkaa siitä, kun kalastelija löytää vedestä muoviin
käärityn ruumiin. Tutkinta kuljettaa poliisin tiimin rikkaan perheen
kesäpaikkaan, jossa on omat suhdeklikkinsä perheenjäsenten välillä. Ihan kelpo
juoni siitä kehkeytyy, lopussa vähän lennokkaampikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti