Gaute Heivoll; Etten palaisi tuhkaksi

Tykkäsin ja en tykännyt tästä kirjasta. Merkillinen se ainakin oli. Kirjalla ei mielestäni ollut mitään sanomaa tai minulle ei jotenkin paljastunut miksi tämä kirja on kirjoitettu. Kirjan minä kertoo tarinan lapsuudenkylästään, omasta kehittymisestään lapsesta aikuiseksi ja samalla myös tuhopolttosarjasta ja tuhopolttajan samanlaisesta kehityksestä. Suuri kysymys on kai "miksi?". Miksi toisesta tuli tavallinen nuorimies ja toisesta tuhopolttaja. Hyvä puoli on se, että kirja on äärettömän hyvin kirjoitettu.
Minua jäi suunnattomasi ärsyttämään ja kismittämään se, mitä Dagille tapahtui armeijassa. Nuori mies lähtee kauas pohjoiseen suorittamaan asepalvelusta, satojen ja satojen kilometrien päähän kotikylästään. Ensin kotiin tulee kirjeitä ja kortteja. Sitten ei niitäkään. Kunnes nuori sotilas keskeyttää asepalveluksensa ja palaa kotiin häntä koipien välissä. Muuttuneena. Mitä oli tapahtunut? Sitä ei koskaan kerrottu. Ihan tyhmää.
Kirja olisi toiminut paremmin fiktiivisenä romaanina pelkästään tämän tuhopolttajan tarinana. Minä-hahmon lapsuudenkertomus oli mielestäni turha lisäke. Se miten hän löytää vanhoja valokuvia, opiskelee yliopistossa, valehtelee kuolevalle isälleen opinnoista.. ketä kiinnostaa?