Arhipan romaaneissa on yksi todella merkillinen kielellinen ratkaisu, jota olen jo aikaisemmin ihmetellyt, mutta en ole muistanut pukea sanoiksi. Tai no, oikeastaan niitä on useita, jotain todella vierasta minulle, se vähän kaivertaa, vähän kiehtoo. Mutta tässä kaksi näitä epämiellyttäviä ratkaisuja: Varpu Ahava käyttää leipänsä päällä margista. Margis? En ole eläissäni kuullut tuollaista sanontaa margariinista, onko kukaan? Onko se ihan oikeasti olemassa oleva lyhennys margariinista, vai - kuten minusta tuntuu - Pirkko Arhipan omassa päässä oleva keksintö? Ei kai kukaan oikeasti voi sanoa margis? Kuuluuko tämä sana ehkä tuonne länsisuomalaiseen puhekieleen ja kaikki naantalilaiset puhuvat margiksesta? Vai puuttuuko viitekehys nyt vain minulta. Sekin on mahdollista, sillä tuotteena margariini on ollut minulle aina vieras, jo lapsuusvuosista asti. Meillä ei koskaan käytetty margariineja tai flooria ja perheessämme naurettiin ja irvailtiin televisiomainokselle, jossa kysyttiin "mitä ihmiset käyttivät ennen flooraa?" Siis voita tietenkin, mitäs muuta. Kissanrasvoihin eli margariineihin en koske vielä tänä päivänäkään. Tietenkin ne ovat terveellisiä, mutta pirun pahanmakuisia. Mutta että margis...
Toinen on ruotsalainen kirosana fan. Arhipan romaanissa kaupungin
kadut olivat liukkaat kuin fan. Siis oikeasti?? Onko tuo nyt kieliopillisesti asiallinen lause, hm. Ehkä tämäkin on tyypillistä naantalilaista puhetta? Voisiko sitten sanoa vastaavasti, että
talonmies puhui pelkkää scheissea?
Ai miten Pimeän piirin juoni meni? No oikein kivasti, mukava tukeva perustason dekkari, näitä lukemalla on ihanaa kun ei tarvitse ajatella mitään! Kapinallinen teini karkaa kotoa ja liittyy jonkinlaiseen ekokulttiin ja niin edelleen ja niin edelleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti