tiistai 11. joulukuuta 2018

Enni Mustonen; Lapsenpiika

Lapsenpiika on Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan toinen osa. Siinä missä Paimentytössä Ida vielä piikoi Östersundomin kartanossa ja Björkuddenissa Sakari Topeliuksen perheessä, Lapsenpiiassa hän jatkaa elämässä eteenpäin ja paimentaa Sibeliuksen perheen jälkikasvua Helsingissä. Oikeasta elämästä tutut (tai tuntemattomat) lapsikohtalot elävät traagisina kirjan sivuilla. Ja samoin tekee Idan oma elämä. Idasta onkin tullut oikein topakka neiti jo.

Pidän paljon tästä konseptista, jossa syrjästäkatsoja Ida avaa Suomen merkkihenkilöiden historiaa lukijalle. Osa on valmiiksi tuttua, osa ei ja monta kertaa on pitänyt googlettaa enemmän näiden merkkihenkilöiden perheenjäsenistä, elinvuosista tai asuinpaikoista. Yllättävän paljon on sitten kuitenkin sellaista tietoa, jonka olenkin näköjään aina tiennyt, mutta en vain tajunnut tietäneeni. Hyvin ne koulussa ovat meitä mukuloita opettaneet. Vai kuuluisikohan kehut äidilleni, joka on aina pitänyt suomalaisen taiteen ja taiteilijoiden elämäkertojen tuntemusta edes jonkinlaisena sivistyksellisenä mittarina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti