Meinasin kysyä, että onko lastenkirjat oikeasti näin hyviä. Koska en lue ikinä lastenkirjoja enkä pidä niistä. No, sain vastauksen, että ei ole. Tämä on normaalia lastenkirjaa laadukkaampi. Itse asiassa lapsi tästä saa tuskin irti puoliakaan siitä, mitä aikuinen. Kirja on nokkelaa monimerkityksellistä ja monesti vain aikuisen käsittämää kieltä. On viitteitä kaikkeen sellaiseen,minkä aikuinen tajuaa, mutta lapsi ei eikä varsinkaan kirjan päähenkilö, lapsi, Otso-karhu. Huippupisteet siis kirjailijalle.
Kirja kertoo Otson hoitolomasta tätinsä hoivissa, kun äiti, verokarhu, lähtee mätkypäiville ja isä, tiekarhu, urapäiville. Täti Amalia ja Otso sivistävät itseään Karhunpalvelusseuran myyjäisissä ja kokevat monenlaista ajanvietettä. Kirja on täynnä hyvällä maulla tehtyjä vitsejä, joita lapsikin mielellään kuuntelee, mutta jotka oikeasti uppoavat vain aikuisiin. Äänikirjana ainakin suurenmoinen ja siksi varmaan ihan huippu myös luettuna lapselle ääneen.
Helmet-haasteessa: 27. Kirjan päähenkilö on eläin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti