Martin Österdahl; Uudenvuodenjuhlat

 Uudenvuodenjuhlat on ihan pätevä suljetun tilan mysteeri kahdesta perheestä, jotka viettävät yhteistä vuodenvaihdetta. He eivät ole tavanneet koskaan ennen, tai niin ainakin luulevat, sillä toisen perheen tytär ja toisen perheen poika haluavat tutustuttaa vanhempansa toisiinsa. Mutta yllätys onkin suuri, kun ovikello soi ja vieraat saapuvat. Ihan kauheasti tässä ei ollut yllätyksellisyyttä, jotain saattoi aavistaa jo alkuvaiheessa. Lukijalle paljastettiin vähän kerrassaan pahaa enteileviä salaisuuksia. Ei huono dekkari. Kirjailija oli minulle aivan outo, mutta nyt laitan nimen korvan taakse.

Anne Tyler; Kellotanssi

 Olen pitänyt kaikista Anne Tylerin kirjoista, niin tästäkin, vaikka ei ollut ihan kaikkein parasta Tyleriä. Kirja on lämmin ja elämänmakuinen tarina Willa Drakesta. Ensin lapsuudesta, sitten nuoruusvuosista ja lopuksi suurin osa kirjan tarinaa keskittyy Willan "isoäitiyteen". Ei ihan oikeaan sellaiseen, sillä Willa ei ole mitään sukua lapselle, jota hän lähtee auttamaan tämän äidin jouduttua sairaalaan. Hoitomummona olemisensa aikana Willa tutustuu uuteen naapurustoon, erilaisiin ihmisiin ja käy läpi omaa tyytymättömyyttään sen hetkiseen elämäänsä.

Douglas Preston & Lincoln Child; Purppurarannikko

 Tässä sarjan 15. osassa erikoisagentti Pendergast päätyy tutkimaan ryöstettyä viinikellaria. Yllättäen kellarista paljastuukin ikivanha luuranko, joka johdattaa Pendergastin historiallisten tapahtumien äärelle. Haaksirikkoutuneen laivan arvoituksen ja noituuden keskelle. Oli aika lennokasta ja kaikkea muuta kuin uskottavaa, mutta näiden nyt kuuluu mennä niin. Vetävästi kirjoitettua (ja taitavasti suomennettua) taas. Kirjan loppu jäi sellaiseen arvoitukselliseen kohtaan, että nyt on pian saatava seuraava osa luettavaksi.

Saima Harmaja; Aamusateen maa

 Kokoelma Saima Harmajan runoja, joista yllätyksekseni en juurikaan pitänyt. Olin luullut pitäväni Harmajan runoista, mutta olen näköjään kuullut niitä vain muutamia parhaimpia.  Loput ovatkin sitten aivan toisenlaisia, en nyt löytänyt näistä mitään sellaista tarttumapintaa. Saima Harmajan elämä oli järkyttävän traaginen, hän kuoli vuonna 1937 vain 23-vuotiaana tuberkuloosiin. Ehkä osa hänen karismaansa ei johdukaan niinkään runoista, vaan epäreilusta ja surullisesta elämäntarinasta. 

Jaana Lehtiö; Mitä mieleen jää

 Voi kauhea. Nyt on kirjan nimellä pahaa ennakoiva vihje, sillä ei muuten jäänyt mieleen yhtään mitään tästä kirjasta. Ehkä olen vähän kyllääntynyt Juha Muhos-dekkareihin, tämä taitaa olla jo kahdeksas sellainen. Herttainen Porvoo ei ehkä jaksanut nyt ilahduttaa ja Muhosen omaperäinen addiktio herkullisiin kahvileipiinkin tuntuu jo niin nähdyltä. Jotainhan tässä kirjassa oli Muhosen omaa väsymystäkin; hänet kun haluttiin ihan erilaisiin hommiin poliisin sisäisissä siirroissa ja niiden kokouksissa istuminen alkoi riittää Muhoselle. Hän kaipasi kentälle ja tutkimaan vauhdikkaita juttuja. Sellainen tulikin, kun vanhus löydetään portailta pudonneena. Kirjassa mentiin myös takautumiin ja jonkinlainen rikostutkinta saatiin aikaiseksi. Jostakin.

Miika Nousiainen; Pintaremontti

 Hauska, rempseä ja hulvaton romaani tavallisten ihmisten elämästä ja kommelluksista. Perhe-elämää, äiti-suhteita, hautajaisia, suhderistiriitoja, uusia epätasopainoisia seurustelusuheita ja vähän vahingossa tapahtuneita katastrofin poikasia. Miellyttävää luettavaa, osui minun nauruhermooni. Aikaisemmin olen lukenut Nousiaiselta ainakin Vadelmavenepakolaisen, mutta minusta tämä oli vielä parempi. Nyt täytyy laittaa itselle muistiin, että nämä loputkin Nousiaisen kirjat on ehdottomasti laitettava lukulistalle.

Milka Hakkarainen; Vieno Helzeniuksen täytyy kuolla

 Ihan puun takaa tuli minulle näin hyvä, täysin vieras dekkari. En ollut kuullut kirjailijastakaan, mutta näköjään hän on kirjoittanut muutamia muitakin kirjoja ja palkittukin niistä. Milka Hakkarainen asuu Ruotsissa ja hänen dekkarinsa Ei verta rantaa rakkaampaa on palkittu vuoden parhaaksi esikoisdekkariksi vuonna 2021. No meneepä lukulistalle ehdottomasti.

Vieno Helzeniuksen täytyy kuolla on kirjan nimenä outo, mutta ainakin mieleen jäävä. Vieno on kotipalvelun piirissä oleva vanhus, joka on päättänyt kuolla ja yrittää houkutella kotihoitajia antamaan kuolinapua. Kirjan päähenkilö Ilona Sammalisto palkataan kotihoitoon työntekijäksi. Mukavan rauhallista ja kodikasta jännitysnäytelmää käydään kotihoitajien kesken, kaikki kyräilevät vähän toisiaan. Myös kourallinen muita kotihoitopalveluksia saavia vanhuksia tulee tutuksi kirjan sivuilla. Kiva että kirjan miljöönä ja päähenkilöinä on vaihteeksi vanhukset ja kotihoito! Tämä oli oikein kiva kirja.

Douglas Preston & lincoln Child; Sininen Labyrintti

 Kun dekkarin ei ole tarkoituskaan olla ihan täysillä uskottava ja kun haluaa vähän enemmän kiehtovaa jännitystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, silloin kannattaa tarttua Pendergastiin. Tämä osa oli mielestäni taas vähän parempi kuin välivaiheen notkahdukset. Erikoisagentti Pendergast oli elementissään. Hänen ovensa taakse ilmestyy vainaja, vanha tuttu. Ruumiinavauksessa vainajan vatsasta löytyy harvinainen jalokivi, turkoosi, joka on lähtöisin suljetusta kaivoksesta. Siitä käynnistyy huikea ajojahti. Hyvin nautinnollinen lukukokemus taas kerran.

Eppu Nuotio; Hopeamedaljonki

 Helppo kevytdekkari Rakel Oksasta, joka remontoi vanhaa asuntoa ja löytää johtolankoja vanhaan mysteeriin. Kirjassa eletään kahta eri aikaa, Rakel Oksan tätä päivää ja toisaalla kesää 1975, jolloin kolmen ystävän porukka yrittää selvitä arkielämän kipeistä tapahtumista. Pidin tästä osasta ehkä enemmän kuin kahdesta aikaisemmasta Rakel Oksa-kirjasta. Toivottavasti sarja jatkuu.

Lone Theils; Noitapoika

 Noitapoika on kolmas osa Nora Sand -sarjaa. Nora on tanskalaisen lehden Lontoon-kirjeenvaihtaja ja juttu koskee tällä kertaa tanskalaisen tosi-tv-tähden ja venäläisen oligarkin avioeroa, jossa sotkua ja epäsopua aiheuttaa yhteisen lapsen huoltajuus. Kuulemma kaikille Nora Sandin seikkailuille on pohja jossain oikeassa rikostapauksessa. Noitapoika perustuu tapaukseen, jossa Thames-joesta löytyi vuonna 2015 pienen pojan päätön ruumis, jonka kaulassa riippui kananluista tehty kaulanauha. Mietin miten kaulanauha pysyy kaulassa ilman päätä. Siis hei, tottakai mietin, eikö kaikki mieti?

Jos en ole ihan väärässä, taitaa telkkaristakin tulla joku Nora Sand-sarja tällä hetkeää, tai ainakin vähän aikaa sitten. En tullut katsoneeksi, mutta jos niitä vielä näkisi jälkikäteen, niin ehkä korjaisin asian.

Eva Frantz; On lähtösi huoleton

 On lähtösi huoleton on oikein viihdyttävä Anna Glad -dekkari. Neljä lapsuusystävää ovat viettäneet yhteisiä rapujuhlia jo vuosikymmenten ajan. Mutta tällä kertaa juhlia seuraava aamu onkin lohduton: yksi ystävättäristä löytyy kuolleena. Poliisitutkimuksissa käy ilmi, että jokaisella naisella on jotain salattavaa eikä ystävyyssuhteet olekaan aina olleet ihan tasapainoiset. 

Eva Franz kuuluu tällä hetkellä ihan parhaimpiin suomalaisdekkaristeihin. Kirjat ovat nautinnollisia, helppolukuisia ja viihdyttäviä.

Jaana Lehtiö; Aika pahentaa haavat

 Jälleen yksi Juha Muhos-tarina. Näitä on nyt tullut luettua paljon, koska lainaan kirjoja uudesta ilmaisesta Kansalliskirjaston e-kirjastosta ja siellä on valitettavan vähän mitään luettavaa. Kourallinen dekkareita ja jostain syystä juuri nämä Lehtiöt... jotka ovat harvemmin lainassa ja vapaana lainattavaksi. Kyseisen sovelluspalvelun erikoisuuksiin kuuluu siis se, että kutakin kirjaa voi lukea vain yksi käyttäjä kerrallaan. Toivon palvelun laajenevan ja saavan paljon uusia kirjoja. Toki pitää olla iloinen, että kunnat yleensä tarjoavat tällaista palvelua ilmaiseksi asukkailleen.

Tässä romaanissa Juha Muhonen ja poliisitiiminsä tutkivat ruumislöytöä, joka tehdään jonkinlaisessa aitamuurissa. Juoni on taas ihan tavallinen ja luettava, mutta käytin suurimman osan ajasta pähkäillessäni, että miten se ruumis nyt oikein olikaan ja missä. Luin monta kertaa, enkä tajunnut. Rankkasade ja tulvavedet kuitenkin hajottivat jotain muuria, jonka sisään(?) oli haudattu ruumis. En oikein ymmärtänyt, oliko muurilla siis kaksi eri seinää, eli oliko niin kuin ontto vai miten sen sisältä voi löytyä maata ja sen maan seassa ihmisen jäänteet. Olipa erikoista. Jännää. Pitäisi nähdä.

Sebastian Fitzek; Soittolista

 15-vuotias Feline Jagow katoaa jäljettömiin matkalla kouluun. Felinen hätääntynyt äiti palkkaa yksityisetsivä Alexander Zorbachin löytämään tyttärensä ennen kuin on liian myöhäistä. Zorbach löytää internetistä kadonneen tytön tekemän soittolistan, jota Feline on kuunnellut aktiivisesti ennen katoamistaan.

Yksityisetsivän yllätykseksi soittolistaa on muokattu vain kaksi päivää aiemmin. Yrittääkö Feline kertoa jotakin sijainnistaan ja kohtalostaan soittolistan kappaleiden avulla? Voiko listasta löytyä avain hänen pelastamiseensa?

Ihan jännittävä ja osin aika raakakin psykologinen trilleri. Kirjassa isoa osaa esittää musiikkikappaleet. Koska olen hyvin epämusikaalinen ihminen, täytyy sanoa että ne eivät kiinnostaneet minua tippaakaan ja jätin kaikki laulujen sanat ja niillä temppuilun täysin sivuun.

Jaana Lehtiö; Montako päivää vielä

 Tällä kertaa Juha Muhoselle aiheuttaa päänvaivaa Porvoon moottoritieltä löytynyt ruumis. Tietenkin porvoon oma Jane Marple eli Hilkka Alitupa pääsee osalliseksi murhatutkintaan. Ja niin ikään aiheuttaa päänvaivaa Muhoselle. Kun aloin lukea tätä sarjaa, en pitänyt Hilkka Alituvasta yhtään, nyt olen loiventanut käsityksiäni. Hilkka on ihan ok. Juha Muhosen ominaispiirteisiin liittyy ääretön munkkien, leivonnaisten ja pullien syönti ja ihan ehta sokerikoukku. Onhan ne nyt vähän esiintuotua erikoisuutta, mutta tavallaan kiva omaperäinen valinta. Meillä on neulovia poliiseja, ryyppääviä poliiseja, lääkkeiden väärinkäyttäjiä, kalastavia, sukeltavia ja rokkia soittavia poliiseja. Jokaisella oma juttunsa. Muhosella se on tämä pullansyönti. Herkkusuuna ymmärrän tämän kyllä oikein hyvin.

Veera Nieminen; Kottikärrykaruselli

 Tykkäsin Veera Niemisen Avioliittosimulaattorista kovasti ja ennakkoluulojeni mukaan "päätin", että tämä Kottikärrykaruselli ei nyt ainakaan voi olla yhtä hyvä. Olin väärässä. En tiedä kumpi näistä on parempi, koska ovat turkasen hauskoja kumpikin. Ja helppolukuista kaunista kieltä. Tässä kirjassa keskitytään hevosyrittäjän arkeen. Katri on lapseton ja perheetön tallinpitäjä, joka saa hoteisiinsa sukulais-teinin. Tässä oli herttaista ihmissuhde-höpinää, vaikeampiakin perhesuhteita ja vähän romantiikkaa. Hevoset ovat ihania. Ihania. Joskus Katri oli vähän ilkeä asiakkailleen, yksityisille hevosenomistajille,  tai ainakin ajatteli näistä vähän ilkeästi. Se tuntui joskus vähän kurjalta, mutta katselin sitä sormien läpi.

Nyt jos voisin tehdä tilauksen, niin lisää tällaisia. Kiitos.

Harlan Coben; Etsin sinut

 

Herkullinen aloitus: David Burroughs istuu vankilassa lapsensa murhasta tuomittuna. Eräänä päivänä hänen ex-vaimonsa sisar ilmaantuu yllättäen vankilaan vierailulle ja tuo mukanaan valokuvan murhatusta lapsesta. Lapsi on viettämässä vapaapäivää huvipuistossa täysin elossa. David suunnittelee huikean vankipaon ja haluaa selvittää, uskoako silmiään. Taattua Harlan Coben -laatua.

Viveca Sten; Harhaladuilla

 Harhaladuilla on 4. osa Åren murhat -sarjaa. Päähenkilöinä vanhastaan tutut poliisit Hanna Ahlander ja Daniel Lindskog. 

Kuusi opiskelijaa lähtee hiihtoreissulle pohjoiseen ja yksi heistä kuolee. Kirja keskittyy kuvaamaan nuorten reissua, majoituspaikan naapureita ja muita paikalla liikkuneita ihmisiä. Joku heistä on murhaaja. Ihan kiva tarina, ehkä pidin sarjan aikaisemmista kuitenkin vähän enemmin.

Karin Smirnoff; Lähdin veljen luo

 

Sitten kirja, josta on pöhisty paljon kirjasivuilla ja facebookin kirjapalstoilla. Todella raskas kirja, ahdistava. Ja kuitenkin niin hyvin kirjoitettu, että siitä kyllä nautti, vaikka aihe oli rankkaakin rankempi. Kirjassa avattiin vähitellen rankkoja tapahtumia enemmin ja enemmin auki, aina tuli jotain uutta ja entistä kauheampaa, johon johdateltiin. Jotenkin siihen melkein väsyi. Alkoi tuntua, että eikö jo kärsimys riitä ja miten näin hirveitä ihmisiä voi olla. En tiedä. Mutta mukana oli myös huumoria ja hyvääkin mieltä, siis varsinainen tunteiden sekametelisoppa.

Päähenkilö on Jana Kippo, joka palaa synnyinseudulleen. Alkoholisoitunut veli asuu kotitilalla kurjuudessa. Sisarusten lapsuus aukeaa vähitellen kirjassa, eikä se ole ollut mitenkään miellyttävä. Jokaisella on jotain väkivalta-menneisyyttä ja ihmiset ovat niin inhottavia ja välinpitämättömiä, että miten edes voi. Vähän oksettikin välillä. Ja sitten kun mennään siihen, että eläimiä kohtaan ollaan väkivaltaisia, niin alkaa kyllä olla mitta täysi. Silti äärettömän hyvin kirjoitettu. Jatkan seuraavan osan pariin aikanaan.

Helmet-haasteessa kohtaan: 8. Kirjan nimessä on perheenjäsen Ja tämä olikin sitten viimeinen Helmet-haasteen kohta tänä vuonna. Haaste valmistui lokakuun 11. päivä.

Marianne Cedervall; Talo kallion katveessa

 Aa että - taas herttaista vaivatonta lukunautintoa. Olen aivan ihastunut tähän sarjaan! Toivottavasti näitä on suomennettu vielä enemmän. Päähenkilö Anki, islanninhevos-harrastaja, lähtee tällä kertaa ratsastusvaellukselle. Päämääränä on kylä, jossa on muinoin toiminut naisten lepo- ja turvatalo. Talon toimintaa tutkii myös toimittaja, joka katoaa jäljettömiin. Menneisyydessä on jotain hämärää, eikä naisten turvatalon toiminta ole ollut ihan asiallista. Anki ja Tryggve yhdistävät viisaat päänsä löytääkseen kadonneen toimittajan, mutta vielä paljon pahempaa on tulossa.

Yrsa Sigurdardottir; Hiljaisuus

 Heti perään toinen islantilais-dekkari. Vanhat tutut: rikostutkija Huldar ja lastenpsykologi Freyja tutkivat tapahtumasarjaa, joka alkaa siitä kun lastenvaunuista katoaa vauva ja tilalle on laitettu kuollut pikkulapsi. Vuosia myöhemmin nuori tyttö kuolee tuhkarokkoon ja siitä kimmastunut isä alkaa hautoa kostoa taudin tartuttajaa kohtaan. Ruumiitakin tietysti tulee asiaankuuluvasti ja tutkija-kaksikolla on melkoinen työ ottaa selvää, kuka on syyllinen mihinkin rikokseen.

Lilja Sigurðardóttir; Kuolonmusta laava

 

Tässä kirjassa Danielin naapuri Lady Gugulu katoaa ja tuntematon pikkutyttö väittää olevansa Áróran kadonnut sisko uudelleensyntyneenä. Siis varsin lennokkaita tapahtumia oli tiedossa. Ja jännitystä. Tämä oli Áróra-sarjan neljäs osa.

Marianne Cedervall; Haudataan menneet

 Voi miten nautittavaa, helppoa, rauhallista, elävää ja leppoisaa rikostutkintaa! Nautin jo Mullvaldsin murhat  -sarjan ensimmäisestä kirjasta, ja niin myös tästä. Edellisessä kirjassa tutuksi tulleet eläkeläis-leski Anki ja ex-poliisi Tryggve osallistuvat tryffeli-festivaaleille. Kirjassa esitellään osallistujia, ravintoloitsijoita ja kyläläisiä. Yksi vieraista myrkytetään juhlallisen tryffeli-päivällisen päätteeksi. Tästä alkaa miellyttävä syksyinen murhamysteeri.

Helen Fields; Täydelliset todisteet

 Helen Fields taitaa olla aika suosittu dekkaristi, mutta jotenkin tämä on jäänyt välistä ja nyt tututstuin Fieldsin tuotantoon ensimmäistä kertaa. Kannatti. Täydelliset todisteet aloittaa Luc Callanach -sarjan. Aiemmin Ranskassa vaikuttanut rikoskomisario Callanach aloittaa uuden työn Edinburghissa ja kirjassa jonkin verran käsitellään tutustumista uuteen tiimiin uudessa työpaikassa. Rikostutkinta keskittyy kuitenkin poltettuun naisen ruumiiseen. Elaine Buxtonin ruumis palaa Ylämaan vuorilla. Hammaskartat ja muut todisteet auttavat tunnistamisessa. Oikea Elaine vaan on kidnapattuna ja lukittuna vankeuteen aivan muualla. Kiehtova juoni.

Elly Griffiths; Viimeinen leposija

 Viimeinen leposija on 15. ja (ilmeisesti?) viimeinen Ruth Galloway -tarina. Viimeinkin saadaan tietää, saavatko Nelson ja Ruth lopulta toisensa, tätä juonikuviotahan on eletty sarjan ensimmäisestä osasta lähtien. Kirjan jännitystarina taas käsittelee vanhasta rakennuksesta ja sen tulisijan taakse muurattua naisen ruumista. Ruumis kuuluu opiskelijalle, jonka lähipiiriin myös Ruthin ystävä Cathbad kuului nuoruudessaan. Epäilykset kääntyvät kaikkiin sen ajan opiskelutovereihin ja muutamaan opettajaankin.

Sijoitin tämän kirjan Helmet-haasteen kohtaan 37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita ihan vain siksi, kun kauan odotettu matka Nelsonin ja Ruthin kanssa päättyy tähän. Ja onhan se vähän liikuttavaa.

Lisa Jewell; Mikään tästä ei ole totta

 No nyt oli jännittävä tarina. Alix pitää suosittua podcastia ja tapaa synttäribileissään Josien, joka ehdottaa itseään podcastin vieraaksi. Josiella on synkkä menneisyys ja jokin tässä synttärikaimassa kiehtoo Alixia. Mutta mitä Josien synkästä menneisyydestä vielä paljastuukaan? Mitä oikeasti on tapahtunut ja tapahtuu? Todella kiehtova ja värisyttävä trilleri, voin suositella.

Anna Jansson; Kuolleiden kutsu

 

Kuolleiden kutsu on neljäs osa Kristoffer Bark -dekkareita. Olen tykännyt tästä sarjasta, kuten Janssonin edellisestäkin. Tämän kirjan jännitystarina alkaa siitä, kun lapsen jäänteet löydetään luolasta. Jäänteet ovat jo vanhat ja jäljet johtavat sijaisperheeseen vuosikymmenien taakse. Kirjassa seurataan myös tätä vanhempaa aikajännettä ja niinhän se tietenkin on, että sieltä paljastuu kaikenlaista pahaa. Kuuntelin kirjan äänikirjana vaihteeksi ja kyllä vain oli mukaansatempaava tarina.

Yrsa Sigurdardottir; Näen sinut

 Nyt sellainen jännä juttu, että en muista yhtään mitään tästä lukemastani kirjasta, varsinkin kun näitä Islanti-dekkareita on tullut luettua aika paljon tässä syksyn aikana. Muistaakseni olen kuitenkin pitänyt kirjasta. Siksi kopioin tähän virallisen esittelyn:

"Kylmänä talvipäivänä syrjäisessä Hvalfjörðurin vuonossa naapuri saapuu talolle, jonka asukkaita ei ole näkynyt viikkoon. Perhe ei reagoi koputukseen, ja naapuri menee sisään takaovesta. Hän kohtaa kammottavan näyn ja juoksee ulos kauhusta mykkänä. Rikospoliisi Týr ja oikeuslääkäri Iðunn hälytetään hirvittävälle rikospaikalle. Kaikki perheessä ei ole niin kuin on luultu. Kun mysteerit alkavat ratketa, kukaan ei säily ehjänä. Jokainen tutkintatiimin jäsenistä joutuu samalla kohtaamaan oman menneisyytensä ja pahimmat pelkonsa."

Ehkä seuraava jakson osa palauttaa muistini.

Kristina Ohlsson; Varjopaikka

 Tämä August Strindberg -tarina taitaa vaan parantua osa osalta. August järjestää leivontakilpailua, Hovenäsetiin saapuu vieraita, tuttuja ja tuntemattomia. Alueen uimalan hyppytorniin päätyy ruumis. Itsemurhan vai murhan uhri? Tässäkin romaanissa mennään vuosikymmeniä ajassa taakse ja sieltä lopulta löytyy syyt ja lähtökohdat tämän päivän murhenäytelmälle. Varsin vakuuttava dekkari.

Sofie Sarenbrant; Parasiitti

 

Poliisi löytää polttomurhatun uhrin jäänteet ja uhrin viereltä tappolistan. Listan viimeisenä on nimi Emma Sköld. Mitä menneisyydessä on voinut tapahtua, jotta Emma on joutunut mukaan listalle? On kulunut parikymmentä vuotta siitä, kun nuori äiti saapuu ensiapuun loukkaantuneen lapsen kanssa ja päätyykin pidätetyksi. Tässäpä sitä jännittävä ja koukuttava jännäri. Näitä on luettu jo paljon, tämä taitaa olla sarjan 11. kirja. Osittain toistavat itseään, mutta ainakin tietää, mitä saa. Aina tasalaatuista ja turvallista dekkaria.

Arttu Tuominen; Lavastaja

 Dekkareihin suhtautuu kahdella tapaa. On tavalliset dekkarit, joissa alkaa ärsyttää ja epäilyttää liian korkealentoiset epäuskottavat tapahtumat. Ja sitten sellaiset dekkarit, joissa niitä aivan kuin katsoo läpi sormien. Joissa murhaaja vaikkapa nyt lavastaa aivan uskomattomia asioita esittääkseen fiksua tai hakeakseen huomiota. En tiedä miksi toisissa asia ärsyttää ja toisissa ei. Jos nyt oikeasti ajatellaan, niin eihän tällainen ole mahdollista. Ei vaan ole. Nämä kirjan lavastukset ja asiat, joita lavastaja teki lavastetuilleen. Mutta en tiedä, en tiedä... Lavastaja, sarjamurhaaja, murhaa ihmisiä ja perheitä ja lavastaa vainajat idylliseksi perhekuvaksi. 

Sarjan viimeinen dekkari paketoi tämän kyllä aivan käsittämättömään kääreeseen. Loppu jää tavallaan lukijalle auki, tavallaan ei. Niinhän siinä sitten kävi, että... 

Äärettömän hyvä kirja, äärettömän hienosti kirjoitettu hienoa kieltä käyttäen. Ja loppu nyt oli sellainen, josta en niin kamalasti nauttinut, vaikka arvasin sen olevan tulossa.

Delia Owens; Suon villi laulu

 Nyt oli minun vuoroni lukea tämä kovasti hypetetty Suon villi laulu. Ihan ok kirja, vaikka ei minulla yltänyt mihinkään uskomattomiin sfääreihin. Ehkä vähän tekemällä tehty ja keksimällä keksitty. "Suolikka" Kya elelee lapsesta alkaen pohjoiscarolinalaisella suomarski-alueella ja tulee siellä yksin toimeen miten nyt tulee. Sisarukset ja vanhemmat katoavat omille teilleen pikkuhiljaa ja kouluunkaan Kyan ei ole mikään pakko mennä. Kyan perhe kuuluu white trash-luokkaan. Köyhiä ja yhteiskunnan reunamilla eläviä. Onhan tämä nyt vähän epäuskottavaa. Kirjassa on myös murhamysteeri, mutta ei tätä dekkariksi oikein voi kutsua, se oli vähän kuin sivujuonne. Olisin halunnut kuulla, mitä pois lähteneille sisaruksille tapahtui.

Maria Adolfsson; Välttämätön paha

 Ihana Doggerland-sarja jatkuu. Karen Eiken Friis saa tehtäväkseen etsiä kadonnutta taiteilijaa,  Raymond Ossea. Ei tiedetä, onko Osse lähtenyt vapaaehtoisesti, joutunut rikoksen uhriksi, tehnyt itsemurhan vai mitä on tapahtunut, mutta värikäs perhe hänellä ainakin on. On nykyistä ja entistä ja tulevaakin vaimoa, jotka kaikki kyräilevät toisiaan. Onko joku heistä syyllinen. Ja jos, niin mihin. Ihastuttavaa jännitystä jälleen.

Marianne Cedervall; Varjo yössä

 

Tätä kutsuisin ehkä pehmodekkariksi, sellainen hyvänmielen tarina on kyseessä, vaikka ruumiita ja murhia tähän tietenkin mahtuu, kuten dekkariin kuuluukin. Päähenkilö on Anki, joka on jäänyt leskeksi ja muuttaa Tukholmasta Gotlantiin ja haluaa toteuttaa unelmansa hankkimalla hevosia. Tämä konsepti toimii aina. Haaveet, maalle muutto, elämän leppoistaminen - kukapa meistä ei siitä haaveilisi? Tällaisiin tarinoihin on ihana upota. Ankin asettuminen uuteen kotikyläänsä ei vaan käy ihan leppoisasti, sillä hänen puutarhastaan löytyy ruumis. Cedervall herättää Mullvaldsin kylän ihmiset eloon, kun Anki ja ex-poliisi Tryggve etsivät murhaajaa. 

Tuire Malmstedt; Luusaari

 Luusaari on neljäs osa Matilda Metso/Elmo Vauramo -sarjaa. Tämä on ihan huippulaatuista suomidekkaria. Tässä kirjassa työpari etsii kadonneita nuoria. Poliisilaitokselle alkaa tulla postitse valokuvia kadonneista. Kuvat on varustettu tekstillä "elossa, vielä". Poliisille tulee kiire etsinnöissä. Sitten katoaa vielä Elmon seurustelukumppani ja se ymmärrettävästi ajaa Elmon nurkkaan. Hyvin jännä ja mukaansatempaava tarina. Elmon ratkaisua muuttaa asumaan "konttiin" jäi vähän hämäräksi. 

Juli Zeh; Yli-ihmisiä

 Dora muuttaa koiransa kanssa maalle, jossa ei julkinen liikenne kulje ja jossa joka paikkaan on pitkä matka. Naapurustossa asuu vähintään omituisia ihmisiä, joiden kanssa on kitkaa. Kuitenkin naapureista tulee Doralle tärkeitä. Jostain naapureista tärkeämpiä kuin toisista. Yli-ihmisiä oli erikoinen kirja. Tässä käsiteltiin ystävyyttä, yhteiskuntaa ja politiikkaakin. Kansallissosialismia. Ihmisten ennakkoluuloja toisiaan kohtaan. Kaikkea tätä lämpimällä ja empaattisella otteella. Erikoisesti pidin siitä, että tämä saksalainen kirja oli niin erilainen kuin vastaavat amerikkalaiset kevyet ihmissuhde-hömpät. Vakavammin otettava ja asiallisempi.

Shari Lapena; Hyvä naapuri

 Oi vitsi, tämä oli jännittävyydessään ihan huippuluokkaa. Mahtavan koukuttava mysteeri. Kaksi pariskuntaa viettää iltaa toisen pariskunnan asunnossa. Naapuriin on jätetty pikkuvauva yksin nukkumaan itkuhälyttimen kanssa ja vanhemmat käyvät säännöllisin väliajoin katsomassa, että vauvalla on kaikki hyvin. Illanvietto jatkuu. Kun ilta päättyy ja vanhemmat palaavat kotiin, vauva onkin kadonnut. Voi vanhempien tuskaa. Poliisin tutkimuksissa tulee esiin toinen toistaan kummallisempia seikkoja ja tietenkin vanhempia epäillään lapsen katoamisesta. Hyvin, hyvin jännittävä kirja, jossa uudet tapahtumat heittävätkin aina häränpyllyä ja asiat saavat aivan uuden käänteen.

Joel Haahtela; Yö Whistlerin maalauksessa

 Tämä oli ensimmäinen Haahtelani ja täytyy kyllä sanoa, etten vielä oikein päässyt mukaan tähän hypetettyyn kirjailijaan. Toki aion tutustua lisää kirjailijan töihin, etten nyt ihan sentään heittänyt pyyhettä kehään. Minulle ehkä jäi hivenen epäselväksi, miksi tämä kirja on kirjoitettu. Päähenkilö matkustaa Yorkshiren rannikolle tapaamaan vanhaa ystäväänsä Sergeitä ja haluaa työstää siellä perhoskirjan vanhanaikaisella tekniikalla. Tämä jäi minulla vähän auki. Miksi haluta tehdä kirja käyttäen 1600-luvun tekniikkaa? No, päähenkilö kuitenkin haluaa ja kirja käsittelee tätä sekä ystävysten, kahden miehen, välistä toveruutta, menneisyyttä, haaveita ja kaikkea sellaista... elämää.

Jens Henrik Jensen; Gladiaattori

 Hyvä, tehokas ja toiminnallinen jatko Niels Oxen-sarjaan. Luvassa on jännitystä ja kiperiä tilanteita, kun Oxen ja Margrethe Franck selvittävät sarjamurhaajan henkilöllisyyttä. Murhaaja on tarkka-ampuja, joka surmaa survival-leirillisen sotaveteraaneja. Ruumiita tulee paljon ja henkiinjäämisestä kamppailua.

Vera Vala; Aprikoosiyöt

 Voi että luin tätä kirjaa pitkään, varmaan kuukauden päivät. Tarkoitus oli saada rentoihin kesäpäiviin joku leppoisa ihmissuhderomaani. Ja olihan tämä sellainen. Päähenkilö on suomalainen Laura, joka matkustaa Italiaan tätinsä luokse. Siellä menneisyys ja vanhempien salaisuudet, naapurisopu ja osin myös väärinkäsitykset saavat ihan uuden merkityksen. Minä en ole mikään Italia-fani, mutta sellaiset voisivat löytää tästä kirjasta vielä yhden nautinnollisen kerroksen.

Ninni Schulman; Viimeiset leikit

 Wau, nyt oli vetävä dekkari. Kuuntelin tämän osin äänikirjana ja osin lukien e-kirjaa. Päähenkilö on juuri vankilasta vapautunut ex-poliisi Ingrid Wolt, joka on menettänyt poliisioikeutensa. Hän muuttaa Taalainmaalle piiloon menneisyyttään, entistä aviomiestään ja toivoo samalla saavansa tavata tytärtään, joka on joutunut sijaiskotiin Ingridin vankilareissun takia. Ingrid aloittaa yksityisetsivänä ja saa ratkaistavakseen menneisyydessä tapahtuneen 12-vuotiaan pojan katoamisen. Kirjaa kerrotaan osin Ingridin silmin ja osin kadonneen Mattiaksen silmin. Schulmanilla on aina ollut uskomaton kyky herättää romaanihenkilönsä todella eloon, niin myös edellisessä Hagfors-sarjassa, kuin tässäkin. Tämänkin kirjan henkilöt tulivat aivan tutuiksi tunteineen ja tekemisineen. Kyllä nyt oli laadukas uuden sarjan aloitus.

Kaarina Griffiths; Meren syliin

 Kuvataitelija Kaisa Aalto matkustaa Cornwalliin maalatakseen. Siellä hän tutustuu paikallisiin ihmisiin ja viettää aikaansa pubi-porukassa kuin kunnon britti ainakin. Yhteisöä järkyttää merenneidoksi puettu ja koristeltu naisen ruumis rannikon luolassa. Poliisin mukana kylään saapuu myös toinen suomalaislähtöinen henkilö, kriminaalipsykologi. Kirjassa puhuttiin jonkin verran luonnonsuojelusta ja eettisyydestä sekä ekologiasta. Tärkeitä aiheita kieltämättä. Tämän kirjan perusteella luen mielelläni kyllä muitakin Kaarina Griffithsin kirjoja, toisaalta... minä nyt muutenkin luen kaikki dekkarit, jotka saan käsiini.

Nilla Kjellsdotter; Jo joutuvi yö

 Kaksi karmeaa murhaa Vaasassa. Kun paikallinen dekkarikirjailija Zarita Roos kuulee murhista, niissä on hänen mielestään jotain todella tuttua... Aikaisemmista osista tuttu Mija Wadö saa selvitettäväkseen melkoisen rikostapauksen. Tämä taitaa olla sarjan neljäs romaani, mutta suomeksi näitä ei kyllä löydy kuin kolme, jos en ihan väärässä ole. Pidän sarjasta ja toivon seuraavan osan ilmestyvän pian.

Richard Osman; Viimeinen pirulainen

 Viimeinen pirulainen oli Torstain murhakerhon neljäs ja ilmeisesti viimeinen osa näiltä näkymin. Pidin tästä koko sarjasta hirveästi, joskin ensimmäisen kirjan kohdalla oli hieman käynnistysvaikeuksia. Nämä kirjan vanhukset, mysteerejä ratkaiseva porukka, tuli kirjojen aikana tutuksi ja lempihahmoni oli Joyce, joka ei aina ihan ollut tilanteen tasalla. Tämä osa liittyi antiikkiväärennösten ja huumekaupan maailmaan.

Elina Backman; Kun jäljet katoavat

 Saana Havas -sarja jatkuu. Ensimmäinen romaani oli Kun kuningas kuolee ja tämä siis sarjan toinen. Kolmatta osaa odottelen saavani käsiini. Luin tätä kirjaa hirvittävän pitkään, en ymmärrä miksi laahasi ja laahasi niin pahasti. Idea ihan kiva: kolme nuorta tekee rikos-podcastia Lammassaaressa asuvasta erakosta ja sitten yksi heistä tapetaan. Kohta toinenkin ohjelman tekijä katoaa. Muistaakseni kirjassa liikuttiin eri aikatasoissa hieman epäselvästi, mutta tämä oli kuitenkin ihan mukava dekkari.

Denise Rudberg; Yksi tappava syrjähyppy

 Yksi tappava syrjähyppy on ensimmäinen osa Marianne Jidhoff -sarjaa. Päähenkilö on entinen edustusvaimo, joka palaa työhönsä syyttäjän toimistoon. Tutkittavana on liikemiehen murha Tukholmassa, eikä se jää viimeiseksi. Minulla tuntuu lähtevän aina aika hitaasti liikkeelle uudet dekkarisarjat. Niin tämäkin, mutta uskon että seuraava kirja sujuu jo sutjakkaammin. Vika ei siis missään nimessä ole kirjassa, vaan omassa suhtautumisessa ja tutustumisessa uuteen kirjasarjaan.

Jarkko Sipilä; Luupuisto

 Luupuisto on jo 14. Takamäki-sarjan dekkari. Vaikea ajatella, että olen lukenut näistä lähes kaikki. Tässä osassa Helsingin keskuspuistosta löytyy ihmisen luu. Sen dna ei vaan täsmää keneenkään, eikä ketään sopivaa ole ilmoitettu kadonneeksi. Murhayksikkö sukeltaa ammattirikollisuuden syviin syövereihin ja murhiakin taitaa sitten tapahtua vähän enemmin, kuin yksi.

Donna Leon; Kuolema tulvan aikaan

 Guido Brunettin ystävä, taidehistorioitsija, pahoinpidellään. Liikutaan taideväärennöksien maailmassa. Uhri tietää ehkä jotain vaarallista ja häntä on varoitettu sen takia. Vai onko syynä se, että hän on lesbo, se kun tuntuu ärsyttävän patavanhoillisia kansalaisia. Tasalaatuinen Donna Leon -dekkari. Mielenkiintoista oli lukea Venetsian tulvista, kuten kirjan nimikin kertoo. En ollut tietoinen tuollaisesta vakavasta vitsauksesta, vaikka muuten Venetsian vajoaminen ja paaluttaminen on joskus tullutkin tietoisuuteeni.

Cecilia Sahlström; Oikeudentuoja

 

Oikeudentuoja olikin jo kakkososa Sara Vallen-sarjasta, mutta tajusin sen liian myöhään. Tässä kirjassa ruumis löytyy siirtolapuutarhasta ruotsalaisessa Lundin kaupungissa. Uhri on sosiaalityöntekijä. Poliisien täytyy penkoa syvältä uhrin menneisyyttä, ennen kuin murhan syy, ja sittemmin sen tekijä, selviää. Täytyypä yrittää saada käsiin myös sarjan ensimmäinen kirja. Tässä viitattiin muutamia kertoja sen tapahtumiin. Päähenkilöllä, komisario Sara Vallenilla on ainakin menneisyydessä kipeä ero väkivaltaiseen aviomieheen.

Ann Cleeves; Varisloukku

 Vera Stanhopen ensiesiintyminen. Hassusti satuin lukemaan ensin kirjan ja sitten yhtäkkiä telkkarista uusittiin kaikki vanhat kaudet Veraa ja tämä osa tuli sieltä. Jäin jotenkin tahattomasti vertailemaan kirjaa ja tv-sarjaa, vaikka en yleensä sitä tee enkä edes halua niiden olevan samanlaisia. Kirjassa kolme naista tekee ympäristötutkimusta saman teeman parissa, kun murhia alkaa tapahtua. Välillä menin vähän sekaisin kirjan henkilöissä, mutta mukava vakuuttava dekkari tämäkin kuten kaikki myöhemmätkin Vera Stanhopet.

Veera Nieminen; Avioliittosimulaattori

 Herkullinen selviytymis- ja rakkaustarina siitä, miten itäsuomalainen Aino rakastuu länsisuomalaiseen Jussiin ja muuttaa tämän kotitilalle kesää viettämään. Rakkaustarina on kuin tähtiin kirjoitettu, mutta mitäs kun niiden puheestakaan ei saa mitään selvää. Tällaiset ovat aina niin ihania.

Helmet-lukuhaasteessa vastaa kohtaa: 33. Kirjassa muutetaan maalle