lauantai 24. marraskuuta 2012

Arnaldur Indridason; Ääni kuin enkelin

Joulu lähestyy ja Islantiin lappaa turistia kuin pipoa. Hotellit täyttyvät, islantilaisvillapaitaa ostetaan ja maailman kalleinta olutta juodaan. Kunnes kesken jouluhysterian hotellin kellarista löydetään joulupukin ruumis.



Arnaldur Indridason ihan selvästi paranee kirja kirjalta, vaikka edelleen minusta kirjan dialogi on hyvin omituista. Murhajutut ainakin saavat syvyyttä ja muuttuvat jännemmiksi ja komisario Erlendurin hahmokin alkaa tuntua tutulta ja mukavalta. Odotan jo innolla seuraavaan kirjaan käsiksi pääsyä. Nämä eivät ole ihan yhtä helppoja kirjoja, kuin muut dekkarit, sillä islantilaiset nimet ovat ihan mahdottomia. Muuten lukukokemus on oikein nautinnollinen. Pieni ahdistus kulki koko ajan mukana, tunsin välillä sääliä ja surua, mutta ei mitään musertavaa sellaista.

8 kommenttia:

  1. Ihan uusi tuttavuus. Enpä usko ikinä lukeneeni islatilaisen kirjailijan kirjaa. Pitäisköhän aloittaa Indridasonista...

    VastaaPoista
  2. Rakastan Arnalduria, olen lukenut jokaisen ja parhaillaan jonotan uusinta :)

    VastaaPoista
  3. Joo, nämä ovat kyllä ehdottomasti lukemisen arvoisia (kuten pohjoismaalaiset dekkarit aina =)) ja järjestyksessä lukeminen on minustakin tärkeää. Poliisien oman henkilökohtaisen elämän vaiheet seuraavat sen verran mukana kirjoissa.

    VastaaPoista
  4. Minullekin ihan uusi nimi ja tuttavuus tämä kirjailija. Eli järkässä pitää lukea. Laitanpa nimen ylös, vaikka voi olla kyllä aika hiljasta hankinnan suhteen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, voin suositella ja samoin myös sitä oikeaa järjestystä.

      Poista