Heidi Köngäs; Hyväntekijä

Hyväntekijä oli minusta Köngäksen välikirja. Luin ensin tuon edellisen postauksen Jokin sinusta -romaanin ja tämän Hyväntekijän vasta paljon myöhemmin. En millään olisi voinut kuvitella, että nämä ovat kirjoitettu päinvastaisessa järjestyksessä. Kummassakin esiintyy yksi sama pieni thing, joka jäi kilkuttelemaan epäsointista kelloaan päähäni: kummankin tarinassa esiintyy esiintyy lapsi, joka "oppii jo varhain tekemään itselle ruokaa sotkemalla talkkunajauhoja ja hilloa tai mustikkaa ja sokeria". Minusta olisi riittänyt, että tämä esitetään vain toisessa romaanissa. Toistoja ei voi välttää, mutta jokin tekee tästä toistosta alleviivaavaa. Sen täytyy olla kirjailijan itsensä lapsuusmuisto, miksi se muuten olisi näin tärkeä, että pitää kirjoittaa kahteen perättäiseen kirjaan. Ja aina kun romaanin sivuilla puhuu kirjailija, niin  jotenkin se vain... paljastaa liikaa. Soisin romaanin sivuilla puhuvan vain kyseisten romaanihenkilöiden.
Hyväntekijän hahmot eivät olleet ihan luontevia, mutta Alman äiti oli aivan mainio. Tykkään vanhuksista ja höperöistä erikoisesti. Niistä jaksaisi lukea vaikka kuinkta. Rakkaustarinoita ei niinkään.