torstai 9. helmikuuta 2017

Camilla Läckberg; Merenneito



Ai hitsi miten mainio ja jännittävä läckbergi tällä kertaa. Fjällbackassa elää neljä kaverusta, jo lapsuudesta saakka samoja kouluja käyneet pojat. Magnus, Christian, Erik ja Kenneth.  Ja heidän perheensä; vaimot sekä lapset. Tosin yksi miehistä on kadonnut jäljettömiin. Patrik poliisiystävineen tutkii ja tukevasti raskaana oleva kirjailijavaimo-Erica ei voi taaskaan pitää näppejään erossa. Lukijaa pidetään jälleen pimennossa tutkimuksessa selviävistä vaiheista, tämä on jännä piirre. Lauseita jätetään kesken eikä kaikkea kerrota.
Kun ystäväpiirissä alkaa tapahtua murhia, pitää mennä aina lapsuuteen saakka etsimään syyllistä ja vastausta kysymykseen Miksi?
Eli taas mennään lapsuuteen. Läckbergin kaavassa murhaaja on aina lapsuudessa haavansa saanut ihmispolo. Joka ei aina ole niin polo. Mutta nämä juuret kaivetaan aina esille. Erotuksena niistä dekkareista, joissa vain tyydytään löytämään murhaaja ja toteamaan asia.
Nimittäin vuosikymmen ennen Fjällbackan murhia erääseen perheeseen adoptoidaan pieni poika…

Juonessa sivutaan ihmismielen kylmyyttä, välinpitämättömyyttä, psyykkisiä häiriöitä, koulukiusausta ja sitä, miten joukossa tyhmyys tiivistyy. Ja sitä, miten ohut silaus ihmismielen pinnassa oikea sivistys onkaan.

Lopussa Erican ja Patrikin maailmassa tapahtuu iso asia. Arvaatte kuitenkin väärin, mikä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti