torstai 17. tammikuuta 2019

Markku Ropponen; Kuhala ja takapihojen tuonenvarjo


Yksityisetsivä Kuhala on kyllä tosi Mies. Oikea Äijä. Olen ihan heikkona Kuhalaan. Ja Jeri-koiraan. Sekä Kuhalan tapaan keskustella viisaita koiransa kanssa, joka tuntuu ymmärtävän puolesta sanasta. En ole tosin samaa mieltä Jerin ruokavaliosta. Vaikka yksityisetsivä itse söisikin hampurilaisravintolan kerrosaterian silloin tällöin, niin en näe minkäänlaista tolkkua siinä, että viattomalle luontokappaleelle tilataan kaksi juustoateriaa.

Kuhala ja takapihojen tuonenvarjo -dekkarissa Kuhala tutkii muutama vuosi taaksepäin tapahtunutta murhaa. Lähiökaupan kesätyöntekijä Ilona Lost sai surmansa ulkopuolisen hyökkääjän toimesta, kaipaamaan jäänyt isä kääntyy Kuhalan puoleen, kun poliisi ei tunnu saavan mitään aikaiseksi.

Merkillistä kyllä, menneisyyden murha näyttää liittyvän jotenkin uuteen. Kuhalan ystävä ja ex-poliisi Ratsku saa kotiinsa kaksi epätoivottua vierasta ja sähellyksessä toinen hyökkääjistä saa surmansa kesken murron.

Kuhala on jälleen konstaapeli Nevakiven hampaissa. Näillä kahdella ei todellakaan synkkaa.


Kuittaan tällä kirjalla Helmet 2019 -kohdan 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä. Helppo kohta. Lähes kaikissa dekkareissa kun etsitään murhaajaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti