Tämä ei voi jäädä tähän. Elämänrakentajat on ihanan Berliininpoppelit -sarjan viides osa. Mielestäni parempi, kuin edellinen Perintötila. Tässä Torunn on ottanut haltuun Neshovin sukutilan ja työskentelee Margidon hautaustoimistossa. Vanha isäntä Tormod, joka ei oikeasti ollutkaan isäntä - tai ainakaan isä, vaikka sellaisena häntä virallisesti pidetään - asuu palvelukodissa tyytyväisenä. Homopariskunta Erlend ja Krumme kunnostavat Tanskassa luksushuvilaa, jonka ruokasalin lattia tuodaan italialaisesta vanhasta luostarista. Herkullista, lämmintä ja herttaista sukutarinaa jälleen.
Suurin huomio annetaan tällä kertaa vanhalle Tormodille. Kaipaisin vielä lisää selitystä ja kaivelua Tormodin menneisyyteen. Mitä tapahtui muinoin hänelle ja saksalaisrakastetulle, minkälaista oli elämä Neshovissa, kun Tormodin pojat olivatkin oikeasti hänen veljiään. Kuinka Tormod saattoi kestää oman isänsä halveksintaa ja syrjintää. Miltä hänestä tuntui!?
Opin kirjasta yhden uuden asian. Bautakivi. En tiennyt sellaista olevan olemassakaan. Kyseessä on muinaisten Pohjolan asukkaiden hautakivi, jossa ei ole kirjoitusta. Tällä kertaa bautakivessä oli kirjoitus, mutta se oli Tormodin isän ilkeä vitsi.
Mutta siis, tähän täytyy tulla jatkoa, koska taaskaan tarinaa ei saatu päätökseen =). Torunn on edelleen jotenkin hukassa. Toisaalta Ragde on niin omalaatuisensa kirjoittaja, että ehkä hänen ei ole tarkoituskaan saattaa kaikkia romaanihenkilöitään johonkin auvoiseen "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti " -päätepysäkkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti