No huh, kyllä en muista milloin viimeksi 150 -sivuisen kirjan lukemiseen olisi kulunut näin pitkä aika. En pitänyt tästä kirjasta juuri ollenkaan. Kyseessä on siis nuortenkirja, koska Helmet -haasteen suorittamiseen tarvitaan tänä vuonna yksi suomalainen lasten- tai nuortenkirja. Kyllä meni monta dekkaria läpi tämän rinnalla. Mutta en löytänyt Nuoret Aikuiset -hyllystä juuri mitään suomalaisia kirjailijoita, melkein kiljaisin riemusta kun tämä yksi sieltä osui silmään.
Järistyksiä kuvaa itsensä löytämistä, kun on syntynyt tytöksi, eikä ole poika, mutta on lesbo ja ehkä vähän jotain sellaista kuin muun-sukupuolinen. Niin vieras ja minulle turha aihe, että voi huokaus. En oikein ymmärtänyt, halusiko Eelia olla poika vai vain tyttö, joka pitää tytöistä.
Hämmästyttävää ja vähän (paljon) raivostuttavaa oli se, miten Eelian kotiväki suhtautui tyttäreensä. Heille oli kiusallista ja noloa, kun tytär on lesbo. Se oli kuin iso tabu, josta ei saanut puhua jota ei todellakaan hyväksytty perheessä. Ihmettelen, miten tänä päivänä vielä jossain voi olla noin takapajuista porukkaa. Eihän Suomi nyt sentään mikään Ghana tai Kenia ole? Kirjassa puhuttiin tapahtumapaikkana "pesäpallokaupunki" - minulle tulee tästä mieleen joku Sotkamo, Vimpeli, Seinäjoki... Hyvin erikoista, että Eelian vanhemmat ottivat niin vaikeasti Eelian lesbouden. Kyse ei ilmeisesti ollut edes mistään uskovaisista tai lahkolaisista, joilta saattaa odottaa vaikka mitä.
Tulipahan luettua.
Varmaan ihan kelpo teos nuorelle, joka itse kamppailee sukupuolisen heräämisensä kanssa ja jos oma kaapista ulos tuleminen pelottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti