Muistaakohan kukaan enää vanhaa kuuluisaa Ira Levinin kirjaa Rosemaryn
painajainen (Rosemary’s baby). Minä muistan. Hyvin. Se oli ensimmäinen
englanniksi lukemani kirja. Luin sen joskus teini-ikäisenä. Sittemmin romaanista
tehtiin kaikkien kauhuelokuvien äiti, ohjaus Roman Polanski. Tämän jo moni ehkä
muistaakin.
Peter
Jamesin Täydellisyyden hinnasta tuli mieleen tämä Rosemaryn painajainen,
totesin huvittuneena. Kirja on mielestäni Jamesin paras! Ei enää tylsää, kesyä
ja samaa toistavaa Roy Grace –sarjaa, vaan nyt kaivetaan syviä eettisiä
virtauksia eugeniikasta ja siitä, onko mahdollista saada mittatilauslapsi.
Minkälaisen sinä tilaisit? Pitkäikäisen? Terveen? Pitkän? Hoikan? Nerokkaan?
Pitäisikö vauvalla olla matikkaneron geeni, mitkä sairaudet pitää ainakin
suodattaa pois, entä mitä tehdään empaattisuuden geenille, onko se hyvä vai
paha olla olemassa...? Sävelkorva? Hyvä näkö? Pisamia? Hyvät hampaat? Isot
kädet? Hykerryttäviä ajatuksia. Mitäpä jos tämä on jonain päivänä mahdollista?
Pitääkö olla helpottunut, kun vakavat taudit saadaan karsittua perimästä pois,
vai pitäisikö olla peloissaan?
John
ja Naomi turvautuvat geenien manipulointiin kohu-tohtorin hoidossa. He ovat
menettäneet lapsensa äärimmäisen tuskallisen ja harvinaisen sairauden takia
eivätkä halua kokea samaa enää uudelleen. He haluavat vain terveen lapsen.
Tohtori Dettore pyytää vanhempia valitsemaan listasta piirteitä, joita he
lapseensa haluavat.
Siitäpä
se sitten lähtee, huikea matka mittatilauslasten vanhempana. On eräs taho, joka
uskontoon vedoten haluaa tuhota tämän luonnonvastaisen järjestelmän tulokset.
Taattua herkullista kauhua. Vau, sanon vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti