sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Clare Mackintosh; Minä näen sinut

Taisin pitää tästä Clare Mackintoshin toisesta romaanista melkein yhtä paljon, kuin ensimmäisestä Annoin sinun mennä -trilleristä. Tämä ei noussut ihan sellaiseen äärimmäiseen huippuun, mutta hirvittävän jännittävä oli tämäkin. Helppoa ja nopeaa luettavaa, sellaista jota on melkein mahdoton laskea käsistä.
Kirjan tärkein päähenkilö on Zoe, joka näkee eräänä päivänä oman kuvansa sanomalehden deittailu-ilmoituksessa. Samanlaisia ilmoituksia on ollut muistakin naisista, jotka ovat käyttäneet julkisia liikenneyhteyksiä työmatkoillaan ja sitten muutama tällainen epäonninen nainen löydetään murhattuna. Deitti-ilmoitukset johtavat salaperäiselle nettisivustolle. Ymmärrettävistä syistä Zoe pelästyy. Koetaan monta kauhun täyteistä hetkeä ja henki on välillä hiuskarvan varassa, ennen kuin syyllinen paljastuu. Ja tietenkin lopussa on koukku... jota jossain määrin saattoi välillä arvaillakin, mutta kun ei voinut olla varma... enkä nyt voi olla ihan varma, pidinkö siitä koukusta vai en.
Kertakaikkisen jännittävä juoni.

4 kommenttia: