No jopas. Oli muuten ällöttävää raakaa ja julmaa, vastenmielistä... kun tiesi mitä odottaa. Jos on nyt oikein olen ymmärtänyt, niin tämä on sarjansa ensimmäinen kirja, mutta suomennettu sarjaan vasta kolmantena, eli kun on lukenut ne kaksi seuraavaa, niin tietää osittain mitä tältä odottaa. Kirjan nimi on erittäin huono valinta tälle kirjalle, ihmettelen miten kummassa se on mennyt läpi millään muotoa. Pierre Lemaitreen minulla on muutenkin kaksijakoinen suhtautuminen. Johtunee jotenkin Ranskasta. En oikein käsitä sitä, en edes tykkää siitä ja vaikka kirjalla on taatusti taitava kääntäjä, niin jotenkin en pysty tosissani suhtautumaan tämän tyyppiseen... kieleen? kuvaukseen? elämäntapaan? Se vaikuttaa niin epäaidolta. Rikostutkija Camille Verhoeven saa tutkittavakseen useita nuorten naisten murhia ja kaikki menee kyllä iloisesti yli hilseen, ihan epäuskottavuuden puolelle. Lyhytkasvuinen Camillekin on jotenkin hyvin erikoinen persoona, mutta ihan positiivinen. Kivaa, että välillä kirjoissa päähenkilöt voivat olla vammaisia tai vajavaisia tai raajarikkoja tai jollain tavalla erityisiä. Yksi muuri on murtunut.
Helmet-haasteessa: 1. Kirjan nimessä on erisnimi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti