Søren Sveistrup; Kastanjamies

Kastanjamies oli aika hiuksianostattava jännäri pienten lasten äitejä vaanivasta murhaajasta, joka amputoi eläviltä uhreiltaan raajoja ennen näiden kuolemaa. Aika yöks. Mutta silti se ei ollut kirjan kuvottavinta settiä, vaan oikeastaan maininnat lapsiin kohdistuneista inhottavuuksista. Kirjan puolustukseksi on sanottava, että  näitä lapsiuhreihin kohdistuvia inhottavia tapahtumia ei kuvailtu eikä kerrottu "reaaliaikaisesti", vaan mainittiin niitä tapahtuneen aikaisemmin. Se vähän helpotti lukijan tuskaa, mutta oli silti kuvottavaa. Siis hyvin tiukkaa jännitystä, ei kuitenkaan liian inhottavaa luettavaksi. Murhapaikoilta löydetään kastanjoista tehtyjä nukkeja, joista poliisit ovat ymmällään. Kastanjoissa on vuosi sitten kaapatun ministerin tyttären sormenjäljet. Ministerin perhe, joka on jo kuvitellut tyttärensä kuolleen ja on hakemassa tälle kuoliaaksi julistamista, alkaa epäröidä. Voiko tyttö olla sittenkin elossa? Hänellä oli ainakin tapana askarrella kastanjoista pieniä kastanjamiehiä.

Päähenkilö on poliisi Naia Thulin. Kirjan takakannessa on hirveän kliseinen lause: "Thulin aloittaa kilpajuoksun aikaa vastaan". Meinasin hirnahtaa. Siinäpä sitä on käytettty kekseliäisyyttä.

Kirja oli mielestäni vähän keskitason dekkaria paremmalla puolella, mutta 540-sivuisessa kirjassa olisi kyllä ollut vähän tiivistämisen varaa, varsinkin loppupuolella. Vaikka pidän paksuista tiiliskiviromaaneista enemmän, kuin lyhyistä, niin pituus ei saa olla silloin tekemällä tehtyä, vaan jokaisen sivun täytyy olla tarpeellinen tarinan kannalta.

Kirjoittaja Sören Sveistrup on luonut myös tv-sarjan Jälkiä jättämättä. En muista nähneeni sarjaa. Kastanjamies on kirjailijan esikoiskirja.

Popsugar 2020 -haasteen kohtaan: 

10. A book recommended by your favorite blog, vlog, podcast, or online book club Kovastihan tätä oli suositeltu