tiistai 22. syyskuuta 2020

D. H. Lawrence; Lady Chatterleyn rakastaja


 Lady Chatterleyn rakastaja oli äärimmäisen tylsistyttävä ja mitäänsanomaton kirja. Olen lukenut tämän nuorena, tiedän sen, mutta en voi ymmärtää, miten muka olen jaksanut? Ja olenko oikeasti, koska en muistanut kirjasta mitään. Juonen tietysti, kaikkihan sen tietää, mutta aivan kuin olisin ensimmäistä kertaa tätä lukenut. Jos en olisi tarvinnut tätä Popsugar-haasteeseeni, jossa pitää lukea jokin kielletty kirja, niin en olisi koskenut Lady Chatterleyn rakastajaan pitkällä tikullakaan.

Kirja on ollut muinoin roisi tarina pornografisten ilmaisujen ja kielletyn avioliiton ulkopuolisen rakkauden vuoksi. Hohhoijaa. Kirjailija on selvästi vain halunnut kohahduttaa sen aikaista englantilaista luokkayhteiskuntaa ja saattaa kirjalliseen muotoon kliseisen "aatelisrouva rakastuu ja ajautuu seksisuhteeseen alempaan luokkaan kuuluvan miehen kanssa" -tarinan.

Ainoat pisteet ihanan koomiselle kielelle ja sen suomennokselle: "... ja matalan vatsansa ja phalloksen, joka nousi tummanpuhuvana ja kuuman näköisenä..." ... " - Miten outoa! hän sanoin verkalleen - Miten oudosti se seisoo! Niin isona! Ja niin tummana ja itsevarmana! Sellainenko se on?" 

Ja toinen aivan lumoava sana: pempunnuolenta. Nykypäivänä mielistelystä käytetään sanaa perseennuoleminen ja takapuolesta taas sanaa peppu. Mutta että pemppu! Muistan tuon sanan lapsuudestani, se on mielestäni lastenkieltä. Vähän niin kuin koira on hauva tuli on poppa. Tämä oli varmaan maailmankaikkeuden ainoa kirja, jossa sana pemppu esiintyy painettuna.

Onneksi se on nyt luettu. Ei enää koskaan. Kirjalla Popsugar 2020 -haasteen kohtaan: 39. Read a banned book during Banned Books Week


2 kommenttia:

  1. Ajatella ja tämä on minusta iki-ihana historiallinen ja yhteiskunnallinen rakkausteos. Onhan tässä paikoitellen miesmäistä paatosta, mutta hyppelen sen ylitse. Kirjailija asui maanpaossa teostensa vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, vai joutui vanha kunnon Lawrence maanpakoon, tuota en ollut tiennytkään. Kai tämän kirjan voi lukea niin monin eri silmin. Jos olisin lukenut tämän ajatellen sitä aikaa, jolloin on kirjoitettu ja miten se on kohahduttanut, niin minun pitäisi arvostella tämä aivan eri asteikolla. Nyt päädyin vaan analysoimaan omat tunteeni, mitä tämä herätti ihan nykypäivän näkökulmasta ja siksi vähän negatiiviset vibat jäi. Mutta on kirjalla toki ansionsa ja ehkä yksi on se, että tämä on kaikkien tätä seuranneiden vastaavien "äiti".

      Poista