Nainen joka rakasti hyönteisiä on hirveän kaunis maalauksellinen tarina Mariasta, joka rakastaa hyönteisiä. Kirjan päähenkilö haluaa heittää romukoppaan kaikki aikansa vaateet siitä, mitä lapsen, nuoren tytön, vaimon ja äidin kuuluu olla ja omistaa aikansa tutkimalla vain hyönteisiä. Tänä päivänä tällaista pidettäisiin jonkinlaisena as-diagnoosina. Tarina alkaa aina 1600 -luvusta ja jatkuu nykypäivään saakka. Haluaisin olla samanlainen, kuin Maria. Eikö meistä oikeastaan jokainen haluaisi omistautua täysin jollekin sellaiselle asialle, jota rakastaa koko maailmassa eniten!
Maria tutkii hyönteisten metamorfoosia, muodonmuutosta, aina munasta aikuiseksi. Oikeastaan hän ei ole itse kirjan päähenkilö, vaan sen osan saa luonto ja hyönteiset; munat, toukat, kotelot ja perhoset, sudenkorennot. Lopulta oikeastaan koko maailmankaikkeus.
Valloittavan kaunis tarina, joka sykähdytti sydäntä.
Täytyy vielä mainita, että itse hieman pelkään ja kammoan niin perhosia kuin sudenkorentojakin. Ne ovat kaukaa kauniita, mutta läheltä niiden käppyräiset nivelikkäät jalat ovat lievästi vastenmielisiä ja lapsuudesta muistan, miten hyönteiset aina jäivät kiinni pörröiseen tukkaani ja räpistelivät kauhealla metelillä sotkeutuen vain lisää kiharoiden joukkoon. Silti pidän niistäkin yleisesti ottaen enemmin kuin ihmisistä.
Helmet 2017 -haasteessa tämä käy minulla kohtaan: 29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, jota haluaisit oppia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti