keskiviikko 29. elokuuta 2012

John Verdon; Numeropeli

En ymmärrä miksi Numeropelin kansi oli minulle niin tuttu. Pelkäsin, että olen lukenut tämän jo aikaisemmin, vai olisinko nähnyt tämän jonkun tuttavan pöydällä... mutta kirjahan on todella uusi, joten en olisi voinut lukea tätä aikaisemmin. No niin tai näin; Verdon yllätti minut jännittävyydellään.

Idea on aivan ihastuttava. Mark Mellery saa runomuotoisen uhkauskirjeen tuntemattomalta tyypiltä, joka ilmoittaa tietävänsä Markin menneisyydessään tekemistä pahoista teoista. Vakuuttaakseen tuntevansa Markin todella hyvin hän käskee tämän ajatella jotain lukua ja sen jälkeen avata kirjeen mukana tulleen toisen kirjekuoren. Siellä on sama luku mitä Mark on juuri ajatellut, 658. Miten tämä on mahdollista! Kuka on tämä tuntematon kirjeen lähettäjä ja miten hän voi tietää, mitä lukua Mark ajatteli! Mark pelästyy ja ottaa yhteyttä entiseen luokkatoveriinsa, työstään vetäytyneeseen rikostutkija Gurneyyn. Gurney alkaa tutkia asiaa ja lennokkaita tapahtumia. Sitten alkaa tulla ruumiita.

Numeroarvoitus oli hyvin jännittävä. Vaikka minä olin ainoa joka luki kirjaa, niin arvuuttelimme perheeni kesken selitystä sille, miten tuntematon uhkailija saattoi tietää Markin keksimän numeron. Kukaan meistä ei arvannut selitystä =). Itse rikos ja rikostutkinta oli vauhdikasta kamaa, ihan laatutyötä. Ja minusta oli kiva, kun kirja oli vähän paksumpi, kuin normaali rikosromaani. Joskus niiden lyhyys vähän kiusaa, tykkäisin lukea pikkuisen paksumpia kirjoja ja käyttää niihin enemmän kuin normaalit kaksi päivää. Toivottavasti Verdon kirjoittaa oikein monta kirjaa tulevaisuudessa.

Numeropelin rinnastaisin… hm… varmaan herkkuun: lihaperunasoselaatikkoon.

10 kommenttia:

  1. Olinkin melko varma, että tykkäät tästä :) Verdonilla on tosiaan aivan omanlainen tyylinsä ja itse olen myös tykästynyt kirjojen paksuuteen. Kun aihe on tarpeeksi koukuttava, tuo sivumäärä on vain plussaa. Ja toisaalta romaanin luki nopeasti, sitä kun ei malttanut käsistä laskea.

    Verdonilta on tullut toinenkin suomennos, Sokkoleikki. Se saattaa olla, jos mahdollista, tätäkin parempi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy pitää silmät auki sokkoleikkiä odotellen!

      Poista
  2. Minä luin tämän aikoinaan melko tuoreeltaan, ja olin yllättänyt, miten paljon pidin kirjasta, vaikka loppuratkaisuun en ollut aivan tyytyväinen... Tuo Sokkoleikki on lukematta, mutta aion sen kyllä lukea, kunhan ehdin. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, loppuratkaisu oli jälleen kerran aika kliseimäinen. Sellanen huipennus taitaa olla aina dekkareille vähän helmasynti...

      Poista
  3. Heh, yllättävä ruokavertaus:) Komppaan Annikaa, Sokkoleikki on myöskin luettava asap! Se oli tositosi hyvä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kuin et pitäisi lihaperunasoselaatikosta =)=). Sokkoleikkiä jäin heti odottelemaan. Saankin odotella jonkun aikaa, kunnes se meidän kirjastoon tulee.

      Poista
  4. Minulla jokin tässä tökki, keskeytin kirjan muistaakseni jossain parin sadan sivun paikkeilla. Tarina vaan tuntui junnaavan, eikä kiinnostukseni enää riittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että kaikki kirjat ei vaan iske. Mitä sitä turhaan sitten väkisin lukemaan, maailma on täynnä ihania kirjoja kuitenkin!

      Poista
  5. Minäkin suosittelen Sokkoleikkiä. Jos Numeropelistä tykkäsit, niin eiköhän myös tuo Sokkoleikki maistu. =)

    VastaaPoista