keskiviikko 22. elokuuta 2012

Mari Jungstedt; Meren hiljaisuudessa


Anders Knutas, tuo niin mukava poliisi, tutkii tällä kertaa juopporetkun murhaa. Kyseessä ei ehkä olekaan tavallinen juoppoporukan kesken tapahtunut välienselvittely, joka on mennyt liian pitkälle. Murhatutkimuksen ollessa jo hyvässä vauhdissa sen rinnalle nousee 14-vuotiaan koulutytön katoaminen. Hevostyttönä tunnetun Fannyn elämä on ollut kurjaa; äiti on viinaan menevä eikä tunnu välittävän tyttärestään tuon taivaallista. Fannyllä on vain koiransa Pilkku. Ja sitten on Mies.

Poliisin tutkimusten lisäksi kirjassa seurataan jo aikaisemmassa romaanissa alkanutta tv-toimittaja Johanin ja Emman rakkaussuhdetta. Emma on tahollaan naimisissa ja kahden lapsen äiti. Näistä pettämissotkuista ei tule kuin pahaa jälkeä.

Meren hiljaisuudessa oli minusta surullisempi ja vakavampi romaani, kuin aikaisemmin lukemani Kesän kylmyydessä. Tätä oli välillä vähän raskasta lukea, ei paljon mutta vähän. Kirja herätti paljon tunteita ollakseen vain dekkari. Fannyn tarina oli kovin surullinen. Sen sijaan loppuhuipentuma tuntui vähän yliampuvalta, mutta niin se oli edellisessäkin kirjassa, mitäpä tuosta. Jungstedt osaa kuitenkin asiansa. Emman ja Johanin rakkaustarina, joka näköjään seuraa mukana kirja kirjalta, on minusta ihan turha, ellei tämän romanssin tarkoitus ole kasvaa kohti jotain huippua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti