Marko Kilpi oli minulle uusi kirjailijatuttavuus, mitä
nyt nimi on silloin tällöin tullut vastaan. Jäätyneitä ruusuja on Kilven
ensimmäinen dekkari, joten tästä on hyvä jatkaa. Rachelle osasi suositella Kilpeä minulle eikä mennyt mönkään tämä
kirjavalinta.
Erikoisen mukavaa tässä kirjassa oli se, että normaalin
rikostutkinnan lisäksi paneuduttiin poliisilaitoksen työilmapiiriin.
Aloitteleva poliisi Olli Repo on mukavan inhimillinen ja viaton. Välillä hän hämmentyy, loukkaantuu, pettyy ja
tuntee kokeneensa vääryyttä kaiken kokeneiden poliisikonkareiden taholta. Ja
välillä taas tulee hyvälle mielelle imartelusta ja ammattiylpeydestä. Ollin
tuntemuksiin on helppo mennä mukaan, sellaistahan se uudessa työpaikassa voi
olla.
Jäätyneiden ruusujen "keissi" ei vielä ollut ihan huippututkintaa, mutta mukava pätkä silti.
Oi, sinä aloitit sarjan! Lupaan, että se paranee huomattavasti edetessään :)
VastaaPoistaPakkohan se oli aloittaa, kun vinkkasit =) eikä tarvinnut katua hetkeäkään! Aavistelinkin, että tämä paranee edetessään, jotenkin tuosta ekasta kirjasta jo huomaa sellaisen "tatsin", että hyvää on tulossa.
Poista