keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Carol Shields; Ruohonvihreää

Ruohonvihreää tarttui ihan vahingossa kirjastosta mukaani, enkä ole aikaisemmin lukenut (muistaakseni?) mitään Shieldsiltä.  Mutta tämän romaanin jälkeen voisin kyllä lainata vielä lisääkin näitä mukavasti muotoiltuja arkielämän tarinoita. Sellaisella ainakin tässä mennään. Eronnut yksinhuoltaja Charleen matkustaa äitinsä luokse juhlimaan tämän häitä, jotka tulevat vähän yllätyksenä. Charleenin äitisuhde ei ole koskaan ollut mikään hyvä, vaan kirjassa kuvattu aika omituiseksi ja huonoksi. Samalla reissulla Charleen lähtee etsimään ”kirjeenvaihtotoveriaan”, pappia, jota kohtaan hän tuntee jonkinlaista sielujen sympatiaa. Hm, vähän hattarapää tämä Charleen ollakseen noin niin kuin keski-ikäinen nainen =). No, ei se mitään.
Huvittavin tapaus minulle tässä kirjassa oli se, kun sattuneesta syystä poliisit tulivat paikalle Charleenin äidin talolle, niin he pyysivät saada soittaa lankapuhelimella virkapuheluita. Olin vähän aikaa kysymysmerkkinä, kunnes selvisi, että tämä kirja on kirjoitettu jo vuonna 1977. Uskomatonta! Suomennos tuli vasta viime vuonna. Ilmankos ei ollut kännyköitä ja virkapuhelimia ja muutenkin kaukopuheluiden hinnoista marmatettiin useampaan otteeseen. Tuo on niin vieras maailma tänä päivänä.
Ruohonvihreää oli pikkukiva, ei kovin todentuntuinen, mutta rakenteeltaan kaunista kieltä ja kun sain tämän illalla luettua loppuun, jäin hymyilemään itsekseni pitkäksi aikaa.

2 kommenttia:

  1. Minulla on tämä juuri kesken ja alkaa näyttää pahaenteisesti siltä, että se jää kyseiseen tilaan. Toistaiseksi tarina ei ole imaissut mukaansa.

    Minä tulin heti tarkastaneeksi ilmestymisvuoden, kun heti alussa puhuttiin vuokrasta, joka oli muistaakseni 100 dollaria :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että et menetä kyllä yhtään mitään, vaikka jättäisit kesken.

      Poista