Lukiessani Peiton paikkaa, en tiennyt, että kirjalle on
jatko-osakin. Neitsytmatkan otin ihan vahingossa ja vasta kotona tajusin, että
tämä on jatko. Mutta mikä hienointa: tälle on myös kolmas osa, joka on sitten
metsästettävä seuraavaksi.
Vaikka kyseessä ei ole mikään maata kääntävä ja suuria
tunteita herättävä romaani, niin sen verran minua kuitenkin kiinnostaa
Lehmuksen perheen tarina, että se kolmaskin on vielä lainattava. Peiton paikka
käsitteli Annukka Lehmuksen lapsuutta mieleltään järkkyneen äidin ja poissaolevan isän perheessä traumoineen. Neitsytmatkassa taas elettiin Annukan
nuoruusvuosia entistä pahemmin mieleltään järkkyneen äidin ja tehtailija-isän
perheessä. Ajankuva on mainio. Tuo kannen teinari on ihan super. Muistan ne omasta nuoruudestani, vaikka tämä kirja sijoittuikin vielä ehkä 10 vuotta vanhempaan aikaan, kuin minun nuoruuteeni. Tämmöistä helppoa ja kevyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti