torstai 21. helmikuuta 2013

Olli Jalonen; Kenen kuvasta kerrot

Joo nyt ei uponnut, ei ollenkaan. Kenen kuvasta kerrot jäi kesken jo sivulla 34. En ymmärrä miten erehdyin tällaiseen. Kuvittelin tätä ehkä yhtä osuvaksi ja nerokkaaksi kuin Jalosen Poikakirjaa, johon ihastuin ihan hiusjuuria myöten.
Mutta sitten tämä alkoi ihan sekavasti merkillisellä rakenteella, päähenkilö oli koko ajan vain HÄN, eikä edes kerrottu mikä on tyypin nimi ja miksi hän lähtee (mistä? kenen luota? miehensä? miksi? miksi paljain jaloin lumihankeen?) ja menee Anun luokse ja masturboi kylvyssä. Kuka hitto on Anu? Ja totta: juuri näin paljon kirjassakin kerrottiin, kuin minä tässä kerroin.
Hän varaa etelänmatkan, johon Anu Hänet suorastaan passittaa. Hän menee etelään ja masturboi meressä. Ja sitten kuuntelee naapurista kun tyttö ja poika harrasaa seksiä. Hyi helvetti, että minä inhoan näitä seksikirjoja ja masturbointeja ja sormettamisia ja lirputteluja.
Ei voi olla totta, että jos nainen jättää miehensä (väkivaltaisen? paljain jaloin pakkaseen?), niin sama nainen alkaisi puolen tunnin päästä masturboida ystävättärensä kylvyssä. Lukea ystävättären seksitarinoita vihosta. Jatkaa masturbointia meressä. Ei juma. Maailma olisi niin paljon parempi paikka ilman tällaista sontaa.

2 kommenttia:

  1. Luin juuri tuon kirjan ja pienen nettihaun perusteella päädyin tänne. Minullekin ne ensimmäiset 166 sivua tuottivat aluksi hämmästelyä ja vaikeuksia. Mutta suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kirjan lukemista uudelleen. Koko kirja on todella hieno kudosrakennelma ja ne alun erotiikkanovellit löytävät paikkansa kokonaisuudessa.

    Huikea kirja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, ehkä tuomitsin liian hätäisesti. Voisin ottaa tämän uudelleen käsittelyyn ja joustaa vähän. Uskoisin, että voin löytää sieltä kuitenkin jotain...

      Poista