Patricia Cornwell; Scarpetta

Siitä on tosi kauan, kun viimeksi Cornwellia luin enkä ole edes ihan varma, olenko lukenut kaikkia sarjan kirjoja tähän Scarpetta-romaaniin saakka. Olen aina suhtautunut näihin vähän kaksijakoisesti. Tavallaan tykkään ja tavallaan en.  Jännitys on aina taattua laatua ja juonenmutkaa on jos jonkinlaista. Loppuratkaisu on usein aika lennokas ja tuntuu siltä, että mutkia on vähän suoristeltu, jotta kaiken saisi osumaan kohdilleen. Itse Kay Scarpetta on merkillisen täydellinen hahmo ja voi miten kummasti hän osuukaan aina tapahtumien keskipisteeseen. Mutta sitä samaa esiintyy suurimmassa osassa dekkareita =). On aika tavanomaista, että päähenkilö joutuu jossain vaiheessa tarinaa murhaajan kidnappaamaksi. Tai hullun fanin häirinnän kohteeksi (siis anteeksi nyt vaan; kuolinsyyntutkijalla faneja??).Olisiko nämä myös vähän kuivakoita. Niin paljon teknologiaa ja lääketieteellistä kuvailua.

Scarpetta –romaanissa niin murhattu kuin murhasta epäiltykin sairastavat pienikasvuisuuden geenimutaatiota. Tämä oli mielenkiintoista! Olenkin jo kyllästynyt homoihin. Hyvä että vaihteeksi maailma avautuu kääpiöiden suuntaan.

Scarpettan ja vanhan kollegan, Marinon, mennyttä suhdetta ruodittiin minusta ihan turhaan. Muutenkin nämä henkilökohtaisuudet murhatutkimuksen keskellä ovat joskus vähän tylsiä. Ainakin minulle Scarpetta on jäänyt niin etäiseksi hahmoksi, että en janoa hänestä sellaisia henkilökohtaisuuksiin meneviä paljastuksia, kuin jostain toisesta romaanisarjan etsivästä. Toisaalta nyt voisi olla aika aloittaa sarja alusta  Post Mortem -romaanista.

Erikoista muuten; arvasin syyllisen jo hyvin varhaisessa vaiheessa, se oli tavattoman läpinäkyvästi kirjoitettu. Yleensä en arvaa, toisaalta en yritä arvaillakaan =).