keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Pirkko Arhippa; Verta veitsen terällä



Kun viimeksi luin näitä Arhippoja, valitsin kirjailijan alkupään tuotantoa 70-luvulta. Sain siitä vanhanaikaisuudesta kauhean ähkyn ja kammon. Nyt kokeilin 80-luvun tuotosta ja tässä tuntui jo ihan toisenlainen ote! Harva kirja on näin helppo. Sanoisin että vähän outipakkasmainen, vai olisiko paikallaan sanoa, että Outi Pakkanen on vähän arhippamainen.  Se tulee jotenkin naiivista konstailemattomasta kielestä, mahdottoman suoraviivaisista ja selkeistä lauserakenteista, joiden rivien välistä ei voi lukea yhtään mitään. Kaikki on, niin kuin on kirjoitettu. Kyllä minä vielä sinne vanhempaankin tuotantoon sukellan, vaikka väkisin! Sen verran kovasti haluan haastaa itseni omalle epämukavuusalueelle. Eihän tämä nyt ihan minun top ten -paikkaa nimittäin tavoittele.

Verta veitsen terällä –romaanissa seikkailee Sakari Alho, eläkeikää lähestyvä kauneuskirurgi ja tämän nuori kaunis hepsankeikka-vaimo. Ja kaksi ei-niin-kaunista tytärtä. Jotka ovat muuten vanhempia kuin hepsankeikka. Komisario Sami Mattila tutkii lenkkipolun varrelta löytynyttä murhan uhria uuden tuttavuuden, Varpu Ahavan, kanssa. Ymmärrettävistä syistä Ahavalla on menneisyys, jota hän ei halua tuoda julki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti