Jo Nesbon Macbeth oli niin erikoinen kirja, että en vieläkään tiedä oikein, mitä ajattelisin. Ainakaan tämä ei ollut tavallinen dekkari, eikä myöskään tavallinen Macbeth -sovitus. Nyt täytyy myöntää, että en ole lukenut alkuperäistä Shakespearen Macbethiä ja todennäköisesti en tule sitä koskaan lukemaan. Ennen Nesbon versiota lukaisin wikipediasta nopeasti Macbethin tarinan, koska epäilin että viitekehykseen tulee tuntea se. Tästä kirjasta ei ehkä saa kaikkea irti ilman alkuperäisen näytelmän juonen tuntemista. Ainakin se tuotti jonkinlaista iloa ja ahaa-elämyksiä.
Nesbon Macbeth on poliisin erikoisjoukkojen johtohahmo. Hän työskentelee kaupungissa, joka on mielikuvituksen tuotetta, mutta tuntuu sijoittuvan Skotlantiin. Kaupungissa taistelevat moottoripyörä- ja huumekartellit. Macbethin rakastettu Lady omistaa pelikasinon ja osallistuu valtataistoon omalla tavallaan. Sitten on paljon muita hahmoja, poliiseja, pormestareita, toimittajia, huumepomoja... ja näiden perheenjäseniä. Mutta hahmoja ei ole liikaa, heidät oppii tuntemaan hyvin. Alussa olin vähän sekaisin muista syistä. Kirjassa on 569 sivua ja ensimmäiset 100-200 sivua puistelin päätäni, että eihän tästä mitään tule. Outoa, sekavaa, vastenmielistä, dystooppista… mutta sitten tarina sai vähän ilmaa siipien alle ja alkoi muodostua jännittävämmäksi paketiksi vallanhimon sokaisemien romaanihenkilöiden taistelutantereella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti