sunnuntai 5. elokuuta 2012

Leena Lehtolainen; Väärän jäljillä

Jahhas. Minä en edes muistanut, että oli jäänyt näitä Maria Kallioita lukematta. Kuten nyt tämä Väärän jäljillä ja uudempi Minne tytöt kadonneet, jota olen sujuvasti vältellyt sen aiheen takia. Tai oikeastaan sen, minkä kuvittelen olevan sen aiheena. Aikaisemmat Lehtolaiset ahmin hullun vauhtia, ehkä vähän liiankin hullun, sillä en muista niistä mitään. Pitäisiköhän lukea uudestaan…

Olen aina pitänyt Lehtolaisesta, mutta on näissä jotain sellaistakin, joka vähän haraa vastaan. Jokin siinä Maria Kallion hahmossa. Tavallaan se on ihana, mutta jokin on liian hyvää tai tehokasta tai täydellistä ollakseen totta. Vai olisiko se vain minä-muoto, joka ei ole koskaan ollut ihan minun juttuni. Tai ehkä Maria Kallio on liian selviytyjä. Liian samanlainen, kuin Anne Holtin Wilhelmsen. Naispoliisi, joka lopulta aina selviää kaikesta ja on tavallaan vähän kaiken yläpuolella. Vai tuleeko se siitä, kun näitä tehtiin telkkariin? En katsonut ensimmäistäkään, sillä halusin pitää sen vision voimassa, jonka sain kirjoista. No ei se mitään, Lehtolainen on silti ehkä Suomen paras dekkaristi, vai kuka olisi parempi?

Väärän jäljillä sijoittuu urheilumaailmaan, dopingin ja rahanpesun äärelle. Murhia tapahtuu muutama ja murhayrityksiä useampi. Jälleen kerran Maria Kallio hoitaa homman.

2 kommenttia:

  1. Kokeile Marko Kilpeä, hän on mun mielestä Suomen paras dekkaristi ja ihanan inhimillinen! Elävien kirjoihin on kirja, jonka kanssa saa oikeasti itkeä.

    VastaaPoista