lauantai 13. lokakuuta 2012

Karin Alvtegen; Syyllisyys

Peter istuu kahvilassa, kun hänen pöytäänsä tulee vieras nainen ja pyytää toimittamaan paketin miehelleen Olofille. Peter on utelias ja tekee sen. Siitä käynnistyy ihmeellinen tapahtumien ketju. Peter nimeää paketin tuoneen naisen Demoniksi ja saa kuulla tästä vielä monta kertaa.

Voi pahus, miten minusta tuntuu, että minua on viilattu linssiin. Syyllisyys oli aika omituinen romaani, enkä osaa olla kuin hölmistynyt. Tämä ei ollut Alvtegenin parhaita, vaan ehkä toiseksi huonoin Tuntemattoman jälkeen, mutta ei silti aivan huono. Jotain hauskaa ja huvittavaa tässä oli. Juoni oli ihan uskomaton ja ylitseampuva. Hölmö, naiivi, idioottimainen... ja oikeastaan pidin siitä. Ainakin vähän. Ei tämä nyt mikään perinteinen salapoliisiromaani ole, vaikka takakannessa sellaiseksi onkin luokiteltu.

Läpi kirjan mietin, kuka kusettaa ja ketä. Ehkä kirjan tarkoitus olikin saada lukija epätietoiseksi ja hölmistyneeksi. Omiin vaistoihin ei ole tätä lukiessa luottamista.



2 kommenttia:

  1. Kokeilehan vielä Alvtegenilta Petosta ja Häpeää. Nää ensimmäiset ei yllä nykyiselle tasolle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuon Häpeän olen lukenutkin jo tänä syksynä ja se oli aivan ihana. Petos ja kaikki muut (jos niitä enempää onkaan) pitää vielä lukea.

      Poista