Gillian Flynn; Teräviä esineitä

No oli tämä ainakin erikoinen, jos ei mitään muuta! Ja olihan tämä nyt muutakin. Vähän kuvottava, kiero, jännittävä, erilainen, hyytävä…

Camille Preaker chicagolainen toimittaja, joka lähtee kotikyläänsä Windy Gapiin tekemään juttua kadonneista lapsista. Pian käy ilmi, että hänellä on itselläänkin kovin kurjat muistot menneisyydestään. Tähän liittyy hyvin merkillinen äiti, melkein yhtä merkillinen isäpuoli ja näitä merkillisempi sisarpuoli. Voi taivas, mikä perhe! Epäterve äitisuhde on vaikuttanut Camilleen siten, että melkein pelottaa lukea jotain näin sairasta.

Kirjassa kuvataan aivan kuvottavalla tavalla muutamia tilanteita sikalassa, enpä voi sanoa tykänneeni niistä. Oikeastaan tulen aina vähän vihaiseksi, en pelkästään sellaisista tilanteista, vaan myös siitä, että kirjailija tekee ratkaisun kirjoittaa sellaisia kirjaansa. Ehkä hän haluaa saada oksennusrefleksin aikaiseksi ja ravistella lukijaa.

Kaikki romaanin henkilötkin olivat aika inhottavia, osittain myös päähenkilöä Camillea myöten.

Erikoista, että vaikka kirja on Flynnin esikoisromaani, niin koko ajan vaikutti siltä, että tämän täytyy olla jatkoa jollekin aikaisemmin kirjoitetulle. Camillella oli erikoisen tuttavallinen suhde esim. pomoonsa. Tämä aivan kuin kaipasi jotain tarinaa sille, miten suhteesta oli tullut sellainen. Samoin Camillen menneisyyttä käsiteltiin niin kuin se olisi jo osittain lukijalle tuttu. Hyvin hyvin erikoinen kirja. Niin erikoinen, että olen vähän hämilläni tämän kanssa. Aika hyvä.