Anne B. Ragde; Erakkoravut

Aah ihanaa, Berliininpoppeli-sarjan jatkoa! Olen ihan myyty! Veljessarjan elämä jatkuu Neshovin tilalla ja muualla. Näistä en saa tarpeekseni. Ai miten harmittaa, kun unohdin lainata sarjan kolmannen osan kirjastosta. Voisin ahmia näitä vaikka kuinka ja toivottavasti Ragde ei ikinä lopeta kirjoittamista.

Tässä osassa Tor hoitaa edelleen sikatilaansa, mutta nyt sielläkin saattaa tuntua jo ihan pieniä uusien tuulin tuulahduksia. Erlendin elämä Kööpenhaminassa kulkee herkullisia ratoja ja hautajaisurakoitsija Margido heittäytyy suorastaan vallattomaksi. Torin tytär Torunn heittäytyy puolestaan suhteeseen ja tuntee riittämättömyyttä halutessaan toisaalta elää omaa elämää, toisaalta taas tuntee olevansa osittain vastuussa isälleen ja koko Neshovin tilalle. Ristiriidat repivät jokaista. Kuten myös Neshovin vanhaa isäntää. Vanhusta, joka ei käy pesulla, mutta kampaa tukkansa ja hymyilee salaa, kun tilalle saadaan kotisisar.

Kirja loppuu mielettömään cliffhangeriin, jossa sikalasta kuuluu vain sikojen huolestunut kiljunta.

Minä rakastan sikoja. Kyllä vielä jonain päivänä lopetan sianlihan syönnin. Sitten kun. Sitten kun. Kun saan viimeiset lapset pois kotoa. Sitten kun olen tarpeeksi vahva kieltäytymään. Sitten kun seuraava joulu on ohi... Sitten kun voin lopettaa Sitten Kun -elämän. Voi ihmistä, kuten Mika Waltari sanoi. Liha on heikko.

Helmet-kategoria: 27. Kirjassa on samaa sukupuolta oleva pariskunta.