torstai 22. maaliskuuta 2018

Virpi Hämeen-Anttila; Tapetinvärinen

Tapetinvärinen ei ollut minun kirjani ollenkaan. Ehkä tätä voisi kutsua terapiakirjaksi, mutta en oikein tiedä tarvitseeko sellaisia julkaista. Miksi ei, jos joku saa tällaisesta irti jotain?
Päähenkilö on kirjailija, jonka silmille menneisyys yhtäkkiä hyökkää. Hänellä on ollut vaikea lapsuus, jota on määrätietoisesti yrittänyt sulkea pois muististaan. Yhtäkkiä hän kohtaa lapsuudenystävänsä Mimin, joka on myös kirjailija. Muistot saapuvat höykyinä, sekaisina, valehtelevina…
En valitettavasti pitänyt tästä kirjasta, mutta Hämeen-Anttilan muu tuotanto on kyllä minun makuuni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti