Margaritan myötä olen aika sanaton. Kirjassa oli kaikki niin kohdallaan, että nyt on vähän takki tyhjä. En ole varma, oliko tämä parempi vai saman tasoinen kuin Kytömäen aikaisemmat Kultarinta ja Kivitasku. Ehkä vielä parempi ja mukaan tempaavampi. Mutta en suinkaan lukenut kirjaa ahmien päivässä tai kahdessa, koska kirja oli myös ahdistava ja surullinen. Minun on vaikea lukea kirjoja, joissa käsitellään puiden kaatoa, metsänhoitoa ja eläinten elinalueiden tuhoutumista. Olin juuri ennen kirjan aloittamista sattumalta lukenut artikkelin raakun eli jokihelmisimpukan kohtalosta vesistöissämme. Masentavaa ja traagista. Ihmisen taloudellinen ahneus on rajaton. Se tekee surulliseksi. Ihmiskohtaloista ei niin väliä, ihmiset eivät ole tärkeitä. Ei edes Senni, kirjan päähenkilö, joka hieroo asiakkaita kylpylässä ja hullaantuu miehestä. Taistelee valtion päätäntävaltaa vastaan, ei saa oikeutta. Ja kaikki tämä on kuin vain pieni, mitätön, ohikiitävä hetki simpukan elämän rinnalla. Ja kuoleman, joka on elämän lyhyin hetki.
Kytömäen Margarita voitti siis vuoden 2020 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Eikä turhaan.
Kirja kolahtaa Helmet -haasteessa kohtaan: 40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista
ja
Popsugar -haasteessa kohtaan: 18. A book about a subject you are passionate about
ja
Popsugar -haasteessa kohtaan: 18. A book about a subject you are passionate about
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti