Jonas Eckel oli hykerryttävä ja vähän karmiva pikkukertomus, erään avioliiton tarina. On se kumma, miten parisuhteesta voi
tulla painajainen. Jonas-parka, vähän tuollainen näkymätön, tavallinen, neuroottinen ja ah niin kunnollinen mies!
Ai vitsi ai vitsi: olisi mahtavaa, jos tämä
sama tarina olisi kirjoitettu myös Lillian –vaimon näkökulmasta! Oikeastaan
kirja olisi voinut sisältää kaksi osaa, joista tämä Jonaksen näkemys olisi
ollut vain puolet.
Fossum on muuten siinä erikoinen naiskirjailija, että hänen päähenkilönsä ovat hyvin usein miehiä. Ja vieläpä kovin usein eräänlaisia tönkkösuolattuja kylähulluja. Vähän sellaisia rassukoita tai aikamiespoikia. Mistähän se johtuu. Onko se vain niin herkullinen kohde ja loputon pussi, josta tarinoita kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti