keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Ian McEwan; Makeannälkä


No nyt en tykännyt yhtään. Tämä oli ensimmäinen lukemani Ian McEwan ja paha pettymys. Kirjailija on todella tykätty ja kirjablogeissa kehuttu. Tämän kirjan perusteella en vielä ymmärrä miksi. Yritän kyllä vielä uudestaan, haasteena tietenkin, että onko tämä nyt oikeasti tässä vai enkö vain päässyt juuri tähän romaaniin sisälle. Mutta pahasti vaikuttaa siltä, että en pidä McEwanin tyylistä kirjoittaa. Rakenne ei sopinut minun suuhuni; tässä oli kappaleita, joiden pituus saattoi olla koko sivun mitta! Kaikki kappaleet olivat pitkiä, mutta nämä pahimmat tosiaan jatkuivat sivun ylälaidasta alalaitaan. Johan lukija hengästyy sellaisesta.

Makeannälkä sijiottuu 70-luvulle Britannian tiedustelupalvelun salakähmäiseen maailmaan. Päähenkilö on Serena Frome, joka pääsee työskentelemään tiedustelupalvelulle, mutta ei ihan agentiksi, ei ihan. Koska Serena on nainen ja eletään vielä 70-lukua. Nainen sopii vain lähinnä toimistotehtäviin, mutta tokihan heitäkin voi hyödyntää vakoilun vaikeassa maailmassa. Ja kyllä se kieroa onkin.

Serena on opiskellut yliopistossa matematiikkaa, mutta oikeasti hän rakastaa kirjoja ja lukemista. Serenalle aukeaa sopivasti työtehtävä, johon liittyy romaanikirjailija. Makeannälkään mahtuu mm. kolme tämän kirjailijan novellia. Ne olivatkin ehkä kirjan parasta antia.

Kirja on myös rakkaustarina, yhdistetty rakkaus- ja vakoilutarina. Hm. Tylsä sellainen. Kirjan takakannessa mainitaan, että kirja on hauska, koominen ja jopa hillitön (muistaakseni sanamuoto meni näin). Mistä kohtaa? En voisi huonommin kuvailla kirjaa. Minusta se ei ollut mitään näistä kolmesta, vaan äärimmäisen tylsä ja kuiva. Jatkoin loppuun vain, koska tästä sain Helmet -haasteeseni kohdan 16. Kirjassa luetaan kirjaa. Ja muutenkin, periksihän ei anneta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti