No nyt en tykännyt yhtään. Tämä oli ensimmäinen lukemani
Ian McEwan ja paha pettymys. Kirjailija on todella tykätty ja kirjablogeissa
kehuttu. Tämän kirjan perusteella en vielä ymmärrä miksi. Yritän kyllä vielä
uudestaan, haasteena tietenkin, että onko tämä nyt oikeasti tässä vai enkö vain
päässyt juuri tähän romaaniin sisälle. Mutta pahasti vaikuttaa siltä, että en
pidä McEwanin tyylistä kirjoittaa. Rakenne ei sopinut minun suuhuni; tässä oli
kappaleita, joiden pituus saattoi olla koko sivun mitta! Kaikki kappaleet
olivat pitkiä, mutta nämä pahimmat tosiaan jatkuivat sivun ylälaidasta
alalaitaan. Johan lukija hengästyy sellaisesta.
Makeannälkä sijiottuu 70-luvulle Britannian
tiedustelupalvelun salakähmäiseen maailmaan. Päähenkilö on Serena Frome, joka
pääsee työskentelemään tiedustelupalvelulle, mutta ei ihan agentiksi, ei ihan.
Koska Serena on nainen ja eletään vielä 70-lukua. Nainen sopii vain lähinnä toimistotehtäviin, mutta tokihan heitäkin voi hyödyntää vakoilun vaikeassa maailmassa. Ja kyllä se kieroa onkin.
Serena on opiskellut yliopistossa matematiikkaa, mutta
oikeasti hän rakastaa kirjoja ja lukemista. Serenalle aukeaa sopivasti
työtehtävä, johon liittyy romaanikirjailija. Makeannälkään mahtuu mm. kolme
tämän kirjailijan novellia. Ne olivatkin ehkä kirjan parasta antia.
Kirja on myös rakkaustarina, yhdistetty rakkaus- ja
vakoilutarina. Hm. Tylsä sellainen. Kirjan takakannessa mainitaan, että kirja
on hauska, koominen ja jopa hillitön (muistaakseni sanamuoto meni näin). Mistä
kohtaa? En voisi huonommin kuvailla kirjaa. Minusta se ei ollut mitään näistä
kolmesta, vaan äärimmäisen tylsä ja kuiva. Jatkoin loppuun vain, koska tästä
sain Helmet -haasteeseni kohdan 16. Kirjassa luetaan kirjaa. Ja muutenkin,
periksihän ei anneta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti