Woah! Helena Telkänranta on kirjoittanut eläinkirjan,
joka jokaisen pitäisi lukea. Ainakin kaikkien, jotka kuvittelevat tietävänsä
eläimistä jotain. Tai sellaisten, jotka haluavat lausua mielipiteensä ”tietäen”
eläimistä kaiken. Tai edes jotain. Ja varsinkin niiden kivikaudella elävien
ihmisten, jotka vielä tänä päivänä kuvittelevat, että koira osaa hävetä (kotona
repimäänsä tuhoa) tai kissa osoittaa mieltään (pissaamalla kenkiin).
Ensinnäkään eläimellä ei ole niin isoa otsalohkoa, jossa nämä tunteet koetaan.
Sen sijaan Telkänranta kertoo paljon muista eläinten tunteista ja viisaudesta ja oppimisesta.
Kyseiset toimintamallit ovat lähtöisin aivan toisista tunteista.
Kun kotona juttelimme tästä kirjasta, perheeni ihastui
erikoisesti kertomukseen kahdesta korpista. Kumpikin oli omassa häkissään ja ne
näkivät toisensa. Ihminen piilottaa kaksi ruokapalaa huoneeseen, jonka toinen
korppi näkee kokonaan, mutta toisen korpin häkin edessä on osittain näköeste
siten, että se pystyy näkemään vaan mihin se ensimmäinen makupala on
piilotettu. Kun korpit lasketaan vapaiksi, korppi A menee hakemaan ensiksi sen
makupalan, jonka myös Korppi B on nähnyt. Se siis tietää, mitä toinen korppi
näkee ja siksi sillä on kiire pelastaa tämä makupala. Toinen on turvassa, sillä
Korppi B ei ole voinut nähdä sitä esteen vuoksi. Ihanaa laskelmoivaa viisautta!
Tämä mahtava kirja on huomioitu mm. Tiedonjulkistamisen
valtionpalkinnolla, Lauri Jäntin palkinnolla sekä Tietokirjallisuuden
Finlandia-ehdokkuudella. Eli Helmet -kohtaan 45. Palkittu tietokirja.
Ja tämä oli muuten ensimmäinen koskaan lukemani e-kirja.
En ihastunut formaattiin. Kyllä haluan käpälöidä oikeaa kappaletta käsissäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti