Hyvin omituinen kirja. Vai onko minulle kaikki muut, kuin
dekkarit, omituisia. Tämä oli vähän jännäri, vähän sci-fi, vähän trilleri,
vähän fantasia, vähän… mitä? Pidin
kirjasta aika paljon, mutta oli siinä jotain ärsyttävääkin.
Elias Rosvikin 15-vuotias tytär katoaa samana päivänä,
kun Elias jättää viidennen rakastajattarensa. Avioliitossa menee huonosti. Sitten
Eliaksen puhelimen vastaajaan tulee hälyttävä viesti. Eliaksen maailma romahtaa ja hän etsii tytärtään epätoivoisesti.
Maaria taas on psykologi, jonka luokse tulee ongelmainen
nuori Maunu. Maunu on käynyt käsiksi uskonnonopettajaan ja puhuu
käsittämättömiä asioita.
Kirjassa paljastuu jonkinlainen nuorisokultti, jonka
johtohahmo, opetuslapsi, hallitsee nuoria. Osa oli vähän sekavaa. Oikeasti
minulle jäi epäselväksi se, oliko oikeasti kyseessä kultista, kuka opetuslapsi
oli (sitä ilmeisesti ei kerrottu, tai sitten en vain ymmärtänyt lukea sitä
rivien välistä?). Myös rippileirin papin sisintä avattiin ensin aika paljon,
mutta sitten lyötiin lukkoon ja se jäi nyt uupumaan, mikä oli totuus.
Noh, tämän kyllä luki sujuvasti, kun oli hyvin
kirjoitettu, mutta ei ehkä ihan minun genreäni. Ensinnäkin säälin ihan
hirveästi Maunua. Tuli niin surullinen olo hänen puolestaan. Voi olla, etten ihan pian ole lukemassa Hautalan muita kirjoja, vaan eihän sitä koskaan tiedä. Helmet -haasteen myötä olen löytänyt itsestäni tutkimusmatkailijan ja halun tutustua erilaisiin, omituisiinkin, lukukokemuksiin.
Helmet -haasteessa kohtaan 37 - Kirjailijalla on sama nimi kuin perheenjäsenelläsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti