keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Stephanie Meyer; Bree Tannerin lyhyt elämä


Olen lukenut Stephanie Meyerin Houkutus (Twilight) -sarjan vuosia sitten ja pidin siitä. Sarja ilmestyi vuosina 2005 – 2009 ja siitä asti on ollut kauhean muotia ilmoittaa, miten huono se oli ja miten väärin vampyyrit oli tehty. Kukaan ei tykännyt sarjasta, se oli niin nolo ja häpeällinen. No. Kun on näin vanha kuin minä, voi tunnustaa ihan häpeilemättä, että minä pidin Twilightista, sekä kirjoista että elokuvasta. En ole ehkä nähnyt kaikkia elokuvia, en tiedä onko niitä edes tehty enempää kuin yksi. En ole ollenkaan elokuvallinen ihminen, ne eivät juuri kiinnosta minua enkä jaksa istua niin pitkään tv:n ääressä. Elokuvateatteriin minua ei saa villit hevosetkaan.
 
Mutta siis pidin Twilight-kirjoista. Vampyyrit olivat hauskoja, romanttinen rakkaustarina oli söpö. Elokuvan näyttelijätkin oli minusta kivoja, vaikka heitäkin kovasti haukuttiin. Ehkä tämä on salkkari-ilmiö: kukaan ei tunnusta katsoneensa ja lukeneensa, tai ainakaan pitäneensä.. ja silti elokuvilla ja kirjoilla on huikeat katsoja/lukutilastot =).

Bree Tannerin lyhyt elämä on pieni kirjanen, joka kertoo Twilight-sarjan sivuhenkilön lyhyen tarinan vastasyntyneestä vampyyristä kuolemaan. Twilightissa Bree esiintyy vain muutaman sivun verran. Luin tätä kirjaa varmaan vuoden. Otin sen käsiini aina silloin, kun kirjaston kirjat pääsivät loppumaan illalla, sillä olin ostanut kirjan tyttärelle lahjaksi ja se löytyi täten omasta kirjahyllystä. Kyllä oli hidasta ja tylsää ja yksitoikkoista tarinaa tällä kertaa. Oikeastaan en ymmärrä, miksi tällainen kirja on edes kirjoitettu. Päätin monta kertaa lopettaa kesken, mutta sitten kävi taas se klassinen, että kirjaston kirjat loppuivat. Ja minähän en pysty käydä nukkumaan, ilman että luen ensin sängyssä jonkin aikaa.

Kirjan rakenne on äärimmäisen raskas; siinä ei ole yhtään lukuja tai osia, pelkkää yhtä samaa pötköä alusta loppuun. Toisaalta kirja on aika lyhyt. Suuri osa käsittelee nuorten vastasyntyneiden vampyyreiden keskinäisiä riitoja ja huonoja välejä, olipa aika tylsää luettavaa. Ihan lopussa mielenkiinto heräsi vähän, kun tietenkin halusi tietää mitä tapahtuu suuressa välienselvittelyssä.

Tulipa luettua ja saahan sillä Helmet -haasteen kohdan 45 – Kirjan nimessä on adjektiivi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti