Hyvää Arhippaa jälleen, ehkä jopa vähän parempaa kuin
moni aikaisempi. Tai sitten vain pidän päähenkilöistä kirja kirjalta enemmän,
kun opin tuntemaan heitä enemmän. Nimittäin entistä alkoholistia komisario Varpu Ahavaa ja kollegaa Tiia
Vuoristoa.
Kihlaavassa kuolemassa museosta löytyy historianopettajan
ruumis. Epäiltynä on uhrin ongelmallinen tytär, uusi avovaimo, kaunaa kantava
oppilas ja ehkä muutaman muukin. Varpu ja Tiia kiertävät puhuttamassa
sekalaista sakkia. Kirjassa kuvataan kovasti tämän sekalaisen sakin kodin
sisustusta, mikä on todella kiva piirre. Varpu Ahava toteaa, että kunpa ihmiset sisustaisivat kotinsa juuri siten, kuten itse haluavat eikä suinkaan siten, miten joku ulkopuolinen taho määrittelee; ystävät, muoti, trendit, sisususlehdet. Voi miten oikeassa Varpu onkaan. Minä pidän Varpusta. Sitä paitsi tällaisilla arkielämän asioilla saa elävyyttä muuten aika yksinkertaisesti
etenevään juoneen. Pidin kirjasta.
Helmet-haasteessa menee kohtaan 28 – Sanat kirjan nimessä
ovat aakkosjärjestyksessä. Menisi myös lemmikkieläin -kohtaan, adjektiivi
-kohtaan, kertoo paikasta jossa en ole ollut…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti