keskiviikko 22. tammikuuta 2020

Stephen King; Tapahtumapaikkana Duma Key

Nyt sitten kirja, jolla on ehkä maailman kaunein kansikuva? Yllä olevassa kuvassa ei näy takakansi, mutta upea maisema jatkuu sinne. Stephen Kingin Tapahtumapaikkana Duma Key. Luin nuorena Stephen Kingin kirjoja (eikö kaikki nuoret lue?!), mutta sitten joskus vuoden 1990 jälkeen julkaistuja en ole lukenut ainuttakaan. Kyllästyin tai kasvoin niistä ulos. Pidin Carriesta, Christine tappaja-autosta, Uinu uinu lemmikkini -kirjasta ja mitä niitä nyt oli. Pidin todella. Luin muitakin sieltä ennen vuotta -90 julkaistuja. Sitten sain tarpeekseni, kun mielestäni King alkoi toistaa itseään liikaa ja olla liian täynnä omaa erinomaisuuttaan. Kyllästyin kirjojen rakenteeseen, kaikki alkoivat olla täynnä kursiivia, vajaita rivejä, kolmia pisteitä, käsittämättömiä kielikuvia, yhden sanan rivejä, höpö-höpö lauseita, kuvia ja grafiikkaa tekstin seassa ja muuta älytöntä kikkailua. Sellaista tekotaiteellista. En tiedä, jatkuivatko ne myöhemmissä kirjoissa ja jatkuvatko vielä tänä päivänä Kingin romaaneissa. Tässä kirjassa oli kursiivia (paljon) ja grafiikkaa (ihan vähän) tekstin seassa ja vähän höpö-höpö -kieltä, enkä tarkoita kielellä nyt sitä, että aivovamman saanut ihminen sanoo vääriä sanoja tai unohtelee niitä. Se kuului tässä juoneen. Vaan vähän muunlaisia kielellisiä asioita.
Pidin silti kirjasta enemmän kuin aluksi uskalsin toivoakaan ja haastan nyt itseni lukemaan lisää Kingiä, sekä niitä alkupään kirjoja, että uudempia, joita en ole koskaan noteerannutkaan, tämä kauhugenre kun ei ole minua yhtään kiinnostanut. Mutta ehkä on aika laajentaa tajuntaa.
Duma Keyn päähenkilö on Edgar Freemantle, joka joutuu pahaan onnettomuuteen ja menettää kätensä. Hyvä ettei henkeään. Hän muuttaa Duma Keyhyn toipumaan ja alkaa maalata tauluja hullun raivolla. Sananmukaisesti. Pikkuhiljaa hän tutustuu naapuriinsa; vanhaan Elizabeth-rouvaan ja tämän avustajaan Wiremaniin. Edgarin Big Pinkiksi ristimässään talossa on salaisuuksia, jotka haluavat nousta pintaan. Naapurit liittyvät siihen selvästi. Ja sitten äijää viedään.

Tästä tulikin vuoden ensimmäinen kirja, jota en saanut enää sujautetuksi Helmet -haasteen mihinkään kohtaan, mutta Popsugar -haasteessa tämä on:
35. A book with a three-word title

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti