Tyttäreni matkusti viime kesänä pariksi viikoksi Kuubaan ja lähetti sieltä elävää matkapäiväkirjaa ja kuvia minulle. Tutustuin Havannaan, Trinidadiin, Vinalesin laaksoon, sikariviljelmiin ja hevossafareihin melkein kuin olisin itse ollut läsnä. Mikä mahtava kaunis, rappioitunut, köyhä ja lämminhenkinen maa tuo kommunistinen kauppasaarron alainen maa onkaan! Ja matkavinkiksi halukkaille: hyvin turvallinen maa myös yksinmatkaaville naishenkilöille. Mutta espanjankielen taidosta olisi suunnattomasti apua, sillä vielä tänä päivänäkin ainoastaan pieni osa puhuu englantia auttavasti.
Näihin tunnelmiin vie myös norjalaisen (!) Torgrim Eggenin kirja Kaksoset. Tosin nyt mennään muutama vuosikymmen taakse päin Fidel Castron Kuubaan. Siellä elää nuori runoilija Raul Escalera ja hänen kummatkin tyttöystävänsä Juana ja Miranda. Kirja on rakkaustarina ja selviytymistarina.
Aluksi pidin kirjasta, sitten vähän aikaa en pitänyt, sitten taas pidin kirjasta ja lopussa olin ihan innoissani kirjasta. Kuubalaiset vankilat... huh. Tuo hirveä poliittinen peli ja salailu. Köyhyys ja kurjuus, mutta samalla rakkaus. Vaikuttavaa.
Tyttäreni suosituksesta tartuin tähän kirjaan täysin tuntemattomalta kirjailijalta ja vähän epäilevin mielin. Ensimmäiset sata sivua ja laitoin viestin tyttärelle: "et kai kuvittele, että luen yli viisi sataa sivua tällaista?". Mutta jatkoin ja seuraavassa viestissä ilmoitin, että olen lukenut kirjan ja se oli upea kokemus.
Helmet 2020 -haaste:
8.
Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi
ja
Popsugar 2020 -haaste:
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti