Eläinlääkäri liemessä -kirjan tarina oli sitten ihan omanlaisensa eläinten vallankumous, nimenomaan nyt sikojen vallankumous. Päähenkilö on Asser-karju, joka jonkinlaisen ylimaallisen voiman laskeuduttua maan päälle saakin puhekyvyn ja ymmärryksen, jotta voi puuttua sikojen helvetilliseen tilanteeseen Tienpään sikalassa.
Toinen päähenkilö on eläinlääkäri Mika Pulssi, joka on ihastunut Tienpään nuoreen Helinään. Asser-karju saa nämä kaksi ihmistä puolelleen ja eläinten vapautusrintama alkaa toimia.
Kirja oli sekoitus artopaasilinnamaista hupaisaa sekoilua ja toisaalta surullisia aatoksia tuotantoeläinten tilanteesta. Pidin tätä mauttomana ihan kirjan loppusivuille saakka. En halunnut nauraa tai hymyillä niille hupaisillekaan kohdille, kun välillä kuvattiin teurastamoa ja sikojen ja lehmien käsittelyä. Ihan loppusivuilla ajattelin, että ehkä kirja voi saada synninpäästön. Mikael Ilves on kuuluisa eläinten hyvinvoinnin puolestapuhuja, joten hyväähän tällä kirjalla oli tarkoitus edistää.
Yksi asia jäi häiritsemään. Sivulla 175 sanottiin: "Vesihämähäkit tekivät nykiviä hyppyjään järven siirappipintaan". No niin, kuvauksen perusteellahan ne ovat kuitenkin vesimittareita, niitä nykäyksittäin pomppivia pitkäkoipisia hyönteisiä, kaikkihan niitä on nähneet. Vesihämähäkit eivät liiku veden pinnalla millään lailla, vaan pinnan alla, eivätkä varsinkaan hyppien. Tässä on nyt selvästi käynyt joku lapsus eläinlääkäriltä.
Teen edelleen hartiavoimin töitä matkalla kasvissyöjäksi. Punaisen lihan osuus ruokavaliossani on jo ihan mitätön, mutta olen vielä liian heikko jättääkseni sen kokonaan pois. Työ jatkuu siis. Kyllä tämä kirja sitä työtä auttaa.
Popsugar 2020 -haasteessa kirja menee kohtaan:
36. A book with a pink cover |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti