Ikuisesti merkitty oli mielestäni hieman outo dekkari. Ei kauhean hyvä, mutta luettava. Kirjan hahmot olivat huonoja, heidän välinen dialogi ontui. Ja jäin pohtimaan, miltä näyttää kieroon katsova hylje? Eräs kirjan hahmoista näytti kuulemma kieroon katsovalta hylkeeltä. Mietin tätä kauheasti, saan tavallisen hylkeen naaman eteeni, sellainen viiksekäs ja aika söötti, mutta miten hylkeen silmät voivat edes katsoa kieroon, nehän ovat suuret ja eteen tapittavat, kuin kosteat metsälammet.
En pitänyt kirjan syyttäjästä, Jana Berzeliuksesta, enkä mysteeristä, joka hänelle rakennettiin. Se muuten paljastui aika kirjan alussa. En pitänyt Mia-poliisista, joka eli yli varojensa, ryyppäsi pubissa rahansa ja varasti! Yksi tällainen epämiellyttävä ja epärehellinen poliisi riittää ja se on Jenny Rognebyn Leona. En tosin pidä hänestäkään. Kolmas poliisihahmo Henrik jäi todella ohueksi. Mutta en pitänyt siitä, miten hän pyysi vaimoltaan lupaa voidakseen aloittaa urheiluharrastuksen kaksi kertaa viikossa. Ja vaimo ei antanut lupaa! Tämä kaikki oli niin avaruuden tuolta puolen, että en pystynyt ollenkaan käsittämään näitä ratkaisuja.
Pidinkö sitten mistään tässä kirjassa? Kai jostakin, koska luinhan sen kuitenkin loppuun.
Tämän juoni alkaa niin, että maahanmuuttoviraston työntekijä löytyy kodistaan kuolleena. Murhaaja on tullut ja poistunut ikkunasta ja siitä löytyy lapsen sormenjäljet. Pariskunnalla ei kuitenkaan ole omia lapsia eikä kyläileviäkään lapsia. Toinen löytyvä ruumis on sitten 9-vuotiaan pojan. Poika on täynnä heroiinia ja ruumiin vierestä löytyy ase. Poliisilla ei ole aluksi mitään, mistä lähteä tutkimaan asiaa. Mutta sitten hyvin kitsakkaasti aukeaa tutkintalinja ihmisten salakuljetuksesta ja muusta rikollisesta toiminnasta.
Vaikka en tästä kirjasta hirveästi pitänyt, siinä oli kuitenkin jotain, joka saattaa vielä kehittyä. Voisin lukea kirjailijalta lisää.
Helmet-haasteessa kohtaan:
21.
Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti