Miestä ei voi raiskata on tällainen moderni klassikko, josta en vaan voi tykätä, vaikka varmaan pitäisi. Muistaakseni olen lukenut tämän joskus nuorena.
Kirjan päähenkilö Tove raiskataan ja siitä suuttuneena hän päättää kostaa raiskaajalle raiskaamalla tämän. Raiskaaminen on aina tietenkin väärin ja kuvottavaa, mutta en usko että kukaan oikeasti haluaisi raiskata raiskaajaansa. Tappaa kyllä ja häväistä ja alistaa ja ties mitä, mutta ei raiskata.
Iso osa kirjaa käsitteli Toven menneisyyttä; avioeroa, seksielämää ex-aviomiehen kanssa ja muutaman muunkin partnerin kanssa ja omien murrosikäisten poikien äitinä olemista. Kirja oli osittain keski-ikäisen naisen "tilitys" siitä, miten hänen elämänsä oli mennyt huonossa avioliitossa ja rakastajien kanssa ja se painottui liikaa seksiin. Kirja ei koskettanut minua millään lailla, Tove jäi vieraaksi ja epämiellyttäväksi henkilöksi. Tekstirakennekin oli vähän taiteellinen ja se lievästi ärsytti.
Kirja on ilmestynyt alun perin vuonna 1974 ja suomeksi 1975. En ymmärrä itsekään, miksi menin lainaamaan tämän kirjastosta nyt uudelleen.
Olen lukenut tämän tenttiin, enkä ilmeisesti muista siitä juuri mitään. Ei siis tehnyt mitenkään lähtemätöntä vaikutusta.
VastaaPoistaNo ei näköjään =). Enkä ihmettele yhtään, ei vaan kolahtanut.
Poista