Tuliharja oli hyvin vastenmielinen kirja, jossa ei ollut mitään uskottavaa. Onko menneiden vuosikymmenien (vuosisadan) nuoria poikia (uskon tämän kirjoitetun sellaisille?) oikeasti viilattu niin linssiin, että heille on tarjoiltu näin luokatonta kirjallisuutta? Kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran v. 1910. Minun suomennoskappaleeni oli vuodelta 1935.
En ole tietenkään ollut villihevosmetsästäjä enkä elänyt villin lännen kulta-aikaa, mutta tiedän jonkin verran hevosista vanhan ratsastusharrastukseni ansiosta. Kirjan hevosen käsittelytaidot ja -tavat ovat aivan järjettömiä. En viitsisi edes sanoa mitään. Mutta sanon nyt kuitenkin sen verran, että kun Lin Sloane pyydystää aron hienoimman tulenpunaisen villihevosoriin, niin ei hän eikä hänen morsmaikkunsa Lucy todellakaan ratsasta sillä parin viikon päästä hevoskilpailuissa, vaikka kirjassa niin tapahtui. Ja hevonen ei ole tappaja, murhaaja eikä hehku kostonhimoa ja vihaa. Kirja kertoi tästä Tuliharjaksi nimitetyn villihevosen tarinan ja Lin Sloanin ja Lucy Bostillin rakkaustarinan.
Oli tämä aivan uskomaton kokemus. Tietenkään en olisi lukenut tätä kirjaa muuten, ellen olisi tarvinnut sitä Popsugar -haasteen suorittamiseen. Kaikkeen sitä sitten päiviään tuhlaakin, hohhoijaa.
Popsugar 2020 -haasteessa kohtaan:
| 37. A Western |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti