Kirjan kannessa Cavendon Hallia suositellaan Downton Abbeyn faneille. Ja kyllähän tämä oli juuri samanlaista englantilaista aristokratian sukusaagaa. En ole lukenut Downton Abbey -kirjoja, mutta tv-sarjana se oli ammattitaidolla tehtyä laadukasta työtä. Näyttelijät olivat ihania, puitteet hulppeat, kaikki ihan viimeisen päälle. Ehkä kirjana ei olisi ollut? Ehkä se olisi ollut samanlaista kuin nyt lukemani Cavendon Hall? Sillä tämä oli naiivia historiallista romantiikkaa, sellaista... naisille kirjoitettua hölynpölyä. Kyllähän nämä tiedetään. Uskon, että tästä olisi kuitenkin voinut tehdä täsmälleen yhtä vaikuttavan tv-sarjan, kuin Downton Abbeystä. Kirja vaan toimii eri tavalla.
Cavendon Hallia isännöi Inghamin suku, joka kuuluu yhteen Englannin tärkeimmistä aatelissuvuista (tämä muistettiin kirjassa sanoa monta kertaa, niin lukijalle kuin kirjan henkilöt toinen toisilleen muistuttaakseen asiasta). Kaikki on hulppeaa, äärimmäisen loistokasta ja täydellistä ja aatelisperhe vieläpä niin herttaista ja ystävällistä ettei jaarlista ole koskaan sanottu pahaa sanaa edes alaisten kesken. Ja tyttäret ovat kauniita kuin kiiltokuvat.
Mutta sitten tapahtuu jotain pahaa ja ainakin yhden perheenjäsenen elämä muuttuu ikuisiksi ajoiksi. Mutta; ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Vastoinkäymisistä vaan seuraa uudenlaisia positiivisia ratkaisuja ja toimintamalleja ja jälleen ja edelleen kaikki on hyvää ja kaunista ja äärimmäisen loistokasta. Alkoi jo vähän ahdistaa tämä niin täydellinen elämä.
Minua häiritsi dialogissa se, miten keskenään keskustelevat sisarukset kuvailivat iltapukuja tai muita vaatekappaleita kehuessaan niitä. "Kylläpä tuo sinun viininpunainen iltapukusi on hieno!" ja "Olet yhdistellyt ruusunpunaista satiinia ja tylliä aivan ihanasti!". Kerran jopa perheen 14-vuotias Miles-poika kehui sisarensa tanssiaispukua "Roosanvärinen sifonkimekko sopii sinulle niin hyvin!" (kuka teini-ikäinen poika muka käyttää tuollaisia sanoja?!) Yleensä kirjassa kertoja kuvailee miltä vaatekappaleet näyttävät tai mitä materiaalia ja värejä ne sisältävät, mutta dialogi tekee siitä ihan tökeröä. Mutta kyllä: tästä tulisi upea pukudraama televisioon.
Kai minun on luettava seuraava/seuraavat osat, ettei tämän kirjan kanssa vietetty aika mennyt ihan hukkaan? Hm...
Helmet 2020 -haasteessa kohtaan
Helmet 2020 -haasteessa kohtaan
| 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti