Helen Fields; Täydelliset todisteet

 Helen Fields taitaa olla aika suosittu dekkaristi, mutta jotenkin tämä on jäänyt välistä ja nyt tututstuin Fieldsin tuotantoon ensimmäistä kertaa. Kannatti. Täydelliset todisteet aloittaa Luc Callanach -sarjan. Aiemmin Ranskassa vaikuttanut rikoskomisario Callanach aloittaa uuden työn Edinburghissa ja kirjassa jonkin verran käsitellään tutustumista uuteen tiimiin uudessa työpaikassa. Rikostutkinta keskittyy kuitenkin poltettuun naisen ruumiiseen. Elaine Buxtonin ruumis palaa Ylämaan vuorilla. Hammaskartat ja muut todisteet auttavat tunnistamisessa. Oikea Elaine vaan on kidnapattuna ja lukittuna vankeuteen aivan muualla. Kiehtova juoni.

Elly Griffiths; Viimeinen leposija

 Viimeinen leposija on 15. ja (ilmeisesti?) viimeinen Ruth Galloway -tarina. Viimeinkin saadaan tietää, saavatko Nelson ja Ruth lopulta toisensa, tätä juonikuviotahan on eletty sarjan ensimmäisestä osasta lähtien. Kirjan jännitystarina taas käsittelee vanhasta rakennuksesta ja sen tulisijan taakse muurattua naisen ruumista. Ruumis kuuluu opiskelijalle, jonka lähipiiriin myös Ruthin ystävä Cathbad kuului nuoruudessaan. Epäilykset kääntyvät kaikkiin sen ajan opiskelutovereihin ja muutamaan opettajaankin.

Sijoitin tämän kirjan Helmet-haasteen kohtaan 37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita ihan vain siksi, kun kauan odotettu matka Nelsonin ja Ruthin kanssa päättyy tähän. Ja onhan se vähän liikuttavaa.

Lisa Jewell; Mikään tästä ei ole totta

 No nyt oli jännittävä tarina. Alix pitää suosittua podcastia ja tapaa synttäribileissään Josien, joka ehdottaa itseään podcastin vieraaksi. Josiella on synkkä menneisyys ja jokin tässä synttärikaimassa kiehtoo Alixia. Mutta mitä Josien synkästä menneisyydestä vielä paljastuukaan? Mitä oikeasti on tapahtunut ja tapahtuu? Todella kiehtova ja värisyttävä trilleri, voin suositella.

Anna Jansson; Kuolleiden kutsu

 

Kuolleiden kutsu on neljäs osa Kristoffer Bark -dekkareita. Olen tykännyt tästä sarjasta, kuten Janssonin edellisestäkin. Tämän kirjan jännitystarina alkaa siitä, kun lapsen jäänteet löydetään luolasta. Jäänteet ovat jo vanhat ja jäljet johtavat sijaisperheeseen vuosikymmenien taakse. Kirjassa seurataan myös tätä vanhempaa aikajännettä ja niinhän se tietenkin on, että sieltä paljastuu kaikenlaista pahaa. Kuuntelin kirjan äänikirjana vaihteeksi ja kyllä vain oli mukaansatempaava tarina.

Yrsa Sigurdardottir; Näen sinut

 Nyt sellainen jännä juttu, että en muista yhtään mitään tästä lukemastani kirjasta, varsinkin kun näitä Islanti-dekkareita on tullut luettua aika paljon tässä syksyn aikana. Muistaakseni olen kuitenkin pitänyt kirjasta. Siksi kopioin tähän virallisen esittelyn:

"Kylmänä talvipäivänä syrjäisessä Hvalfjörðurin vuonossa naapuri saapuu talolle, jonka asukkaita ei ole näkynyt viikkoon. Perhe ei reagoi koputukseen, ja naapuri menee sisään takaovesta. Hän kohtaa kammottavan näyn ja juoksee ulos kauhusta mykkänä. Rikospoliisi Týr ja oikeuslääkäri Iðunn hälytetään hirvittävälle rikospaikalle. Kaikki perheessä ei ole niin kuin on luultu. Kun mysteerit alkavat ratketa, kukaan ei säily ehjänä. Jokainen tutkintatiimin jäsenistä joutuu samalla kohtaamaan oman menneisyytensä ja pahimmat pelkonsa."

Ehkä seuraava jakson osa palauttaa muistini.

Kristina Ohlsson; Varjopaikka

 Tämä August Strindberg -tarina taitaa vaan parantua osa osalta. August järjestää leivontakilpailua, Hovenäsetiin saapuu vieraita, tuttuja ja tuntemattomia. Alueen uimalan hyppytorniin päätyy ruumis. Itsemurhan vai murhan uhri? Tässäkin romaanissa mennään vuosikymmeniä ajassa taakse ja sieltä lopulta löytyy syyt ja lähtökohdat tämän päivän murhenäytelmälle. Varsin vakuuttava dekkari.

Sofie Sarenbrant; Parasiitti

 

Poliisi löytää polttomurhatun uhrin jäänteet ja uhrin viereltä tappolistan. Listan viimeisenä on nimi Emma Sköld. Mitä menneisyydessä on voinut tapahtua, jotta Emma on joutunut mukaan listalle? On kulunut parikymmentä vuotta siitä, kun nuori äiti saapuu ensiapuun loukkaantuneen lapsen kanssa ja päätyykin pidätetyksi. Tässäpä sitä jännittävä ja koukuttava jännäri. Näitä on luettu jo paljon, tämä taitaa olla sarjan 11. kirja. Osittain toistavat itseään, mutta ainakin tietää, mitä saa. Aina tasalaatuista ja turvallista dekkaria.

Arttu Tuominen; Lavastaja

 Dekkareihin suhtautuu kahdella tapaa. On tavalliset dekkarit, joissa alkaa ärsyttää ja epäilyttää liian korkealentoiset epäuskottavat tapahtumat. Ja sitten sellaiset dekkarit, joissa niitä aivan kuin katsoo läpi sormien. Joissa murhaaja vaikkapa nyt lavastaa aivan uskomattomia asioita esittääkseen fiksua tai hakeakseen huomiota. En tiedä miksi toisissa asia ärsyttää ja toisissa ei. Jos nyt oikeasti ajatellaan, niin eihän tällainen ole mahdollista. Ei vaan ole. Nämä kirjan lavastukset ja asiat, joita lavastaja teki lavastetuilleen. Mutta en tiedä, en tiedä... Lavastaja, sarjamurhaaja, murhaa ihmisiä ja perheitä ja lavastaa vainajat idylliseksi perhekuvaksi. 

Sarjan viimeinen dekkari paketoi tämän kyllä aivan käsittämättömään kääreeseen. Loppu jää tavallaan lukijalle auki, tavallaan ei. Niinhän siinä sitten kävi, että... 

Äärettömän hyvä kirja, äärettömän hienosti kirjoitettu hienoa kieltä käyttäen. Ja loppu nyt oli sellainen, josta en niin kamalasti nauttinut, vaikka arvasin sen olevan tulossa.

Delia Owens; Suon villi laulu

 Nyt oli minun vuoroni lukea tämä kovasti hypetetty Suon villi laulu. Ihan ok kirja, vaikka ei minulla yltänyt mihinkään uskomattomiin sfääreihin. Ehkä vähän tekemällä tehty ja keksimällä keksitty. "Suolikka" Kya elelee lapsesta alkaen pohjoiscarolinalaisella suomarski-alueella ja tulee siellä yksin toimeen miten nyt tulee. Sisarukset ja vanhemmat katoavat omille teilleen pikkuhiljaa ja kouluunkaan Kyan ei ole mikään pakko mennä. Kyan perhe kuuluu white trash-luokkaan. Köyhiä ja yhteiskunnan reunamilla eläviä. Onhan tämä nyt vähän epäuskottavaa. Kirjassa on myös murhamysteeri, mutta ei tätä dekkariksi oikein voi kutsua, se oli vähän kuin sivujuonne. Olisin halunnut kuulla, mitä pois lähteneille sisaruksille tapahtui.

Maria Adolfsson; Välttämätön paha

 Ihana Doggerland-sarja jatkuu. Karen Eiken Friis saa tehtäväkseen etsiä kadonnutta taiteilijaa,  Raymond Ossea. Ei tiedetä, onko Osse lähtenyt vapaaehtoisesti, joutunut rikoksen uhriksi, tehnyt itsemurhan vai mitä on tapahtunut, mutta värikäs perhe hänellä ainakin on. On nykyistä ja entistä ja tulevaakin vaimoa, jotka kaikki kyräilevät toisiaan. Onko joku heistä syyllinen. Ja jos, niin mihin. Ihastuttavaa jännitystä jälleen.