Enni Mustonen; Näkijä

 Tämä Näkijä on jo yhdeksäs osa Syrjästäkatsojan tarinoita. Alkupään osat olivat paljon parempia, kuin nämä jälkipään kirjat, tähän ei tullut enää millään sellaista imua. Kirjan keskivaiheilla varsinkin olin aika pitkästynyt, mutta sitten lopussa taas sai vähän ilmaa allensa. Kirjan päähenkilö, Viena, pukee elokuvayhtiöiden pukuhuoneissa filmitähtiä ja suuri osa kirjaa liikkuu puvustuksen parissa. Päästään mukaan mm. Marilyn Monroen, Frank Sinatran, Elvis Presleyn ja Jayne Mansfieldin maailmaan. Keskikohta kirjaa oli pelkkää Tuntemattoman sotilaan filmausta ja se oli tylsä osuus. 

Antti Tuomainen; Hirvikaava

 Hirvikaava on jatkoa Jäniskertoimelle ja kertoo samasta seikkailupuistosta, jonka vakuutusmatemaatikko Koskinen on siis perinyt veljeltään. Tällä kertaa kapuloita rattaisiin laittaa Suomen Leikki Oy, joka ei suostu myymään Hirvihyppy-laitetta Koskiselle. Sitten siinä saattaa syntyä jokusia ruumiita ja jokusia yllätyksiä. Antti Tuomainen on kyllä ihan super-pro kirjoittamaan, mutta Jäniskertoimesta pidin vielä enemmän, kuin tästä. Sarjan seuraava osa ilmestynee joskus syksyllä.

Asta Ikonen; Rakkautta rantahuvilassa

 Koska oli mökkimatkalle pakko valita hyvin suppeasta valikoimasta jokin äänikirja. Tämä oli sen verran lyhyt, että ehdin kuunnella sen juuri ennen mökille saapumista. Juuri muuta hyvää kirjasta en sitten löytänytkään. Ei vaan ollut mun juttuni. Lapsellista, täysin epäuskottavaa romantiikkaa. No joo, oli kirjalla toinenkin hyvä puoli: siinä ei ollut seksiä. Juoni on siis se, että kaksi sinkkua päätyy samalle huvilalle kesänviettoon kaksoisbuukkauksen kautta. Ja mitenkäs sitten käykään... 

Marie Bengts; Murha maalaisidyllissä

 Oi voi! Jos joku kirja voi olla suloinen  ja herttainen, niin tämä! Ja katsokaa nyt tuota herkullista kansikuvaakin. Hypätään 50-luvulle! Banaaninutturoihin, huiveihin, suuriin aurinkolaseihin, pepita-ruutuun, korsetteihin, kellohameisiin ja maalaisidylliin; Enebyn kylään, johon päähenkilö Hannah saapuu auttamaan jalkansa loukannutta tätiään. Tukholmalaisneiti järkyttää maalaiskylän asukkaita tupakoimalla ja ajelemalla kuplavolkkarillaan ja laukomalla suorasukaisia totuuksia, joita kyläläiset vain hyssyttelevät. Ja kuka löytääkään Asta Grankvistin kuolleena kotoaan räätälinsakset rinnassaan? No tukholmalais-ompelijatar Hannah tietenkin. Tottakai hän haluaa olla myös poliisin apuna kun murhaajaa etsitään. Aika hellyttävä kesädekkari. Kirja ei ole pelkkää poliisityötä ja murha selvittelyä, vaan ihanaa kesäisen maalaiskylän kuvailua. Haluaisin päästä tuonne Kristinan leipomoon ostamaan niitä vaniljasydämiä... Olen vieläkin tunnelman pauloissa.

Helmet-haasteen kohtaan: 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana

Lucinda Riley; Kadonnut sisar

 

D'Aplièsen seitsemännen sisaren, kadonneen Meropen tarina. Tämä sisarussarja laskee laadultaan, mitä pidemmälle ehditään, mutta ei tämäkään nyt suorastaan huono ollut. Vähän vaan pitkästyttävä, kun sarjaa on näin monta jo luettu. Tämä oli kaikkein rikkonaisin, sillä päähenkilönä ei ollutkaan itse Merope, vaan oikeastaan jo aikaisemmat sisaret, jotka etsivät Meropea. Ja sitten kun tämä löydettiin, ei oltu ihan varmoja onko sisar se oikea kadonnut sisar, tai kumpi heistä on oikea: äiti vai tytär. Varsinkin kun kohde itse tuntui pakoilevan, minkä ehti. 

Teemana oli tällä kertaa irlannin vapaustaistelu, IRA ja vastarintaliike. Vähän liikaa sillisalaattia ja edelleen ihmettely Papa Saltin menneisytydestä jatkuu. Kirjailijahan itse on jo kuollut, en tiedä onko perikunta jatkamassa viimeisen kirjan valmistelua?

Ritva Kokkola; Kolmas mies

 No hitsi, tämä oli jännä. Ihan tällaista en ole lukenut aiemmin. Kirjan päähenkilö Armi kokee miesten taholta paljon pahaa. Itse hän on jotenkin avuton ja naiivi, sellaiseksi hänet on tehnyt lapsuuden kokemukset. Kirjan psykologia oli kiehtovaa, tätä ei oikeastaan voinut laskea käsistään. Jonkinlaiseksi naispaholais-teemaksikin tätä voisi kuvailla. Naisen kosto jne... Pidin kirjasta! En ole aiemmin kuullut mitään koko kirjailijasta, vaikka hän on julkaissut muitakin kirjoja.

Johanna Tuomola; Liekit yössä

 Noora Nurkka on oikeasti virkavapaalla tämän romaanin alkaessa, mutta sitten hänen isänsä ravihevonen kärähtää dopingista, eikä Noora voi jäädä enää sivuun. Hän osallistuu eläinsuojelujärjestön kokouksiin ja vakuuttuu, että ravihevosten douppaaminen ja seudulla sattuneet tuhopoltot ovat jonkin järjestöläisen suunnittelema sabotaasi. Kirjassa käsiteltiin eläintensuojelua, pointsit sille. Muuten ei ehkä ihan yhtä hyvä kuin sarjan aikaisemmat osat. Mutta tietysti lukemisen arvoinen. En ole nyt ihan varma onko tämä koko Noora Nurkka-sarjan viimeinen osa? Kirja on julkaistu 2019.

Åsa Larsson; Isien pahat teot

 Tämä taitaa nyt olla Rebecka Marntinsson-sarjan viimeinen osa. Olen pitänyt sarjasta todella paljon,  hieman enemmän kuin keskiverto-dekkareista. Kiiruna ja pohjoinen ympäristö on ihana miljöö. Tämä osa alkaa sillä, kun Ragnhild Pekkari menee etsimään alkoholistunutta veljeään saareen. Veli löytyy, mutta niin myös kauan sitten kadonneen nyrkkeilijän ruumis pakastimesta. Murha on jo vanhentunut, mutta vainajan poika haluaa tietää, mitä hänen isälleen on käynyt. Ottaessaan siitä selvää Rebecka Martinsson kohtaa myös oman ja sukunsa menneisyyden. 

Löysin itsestäni oudon piirteen lukiessani tätä kirjaa: olen intohimoinen koira-ihminen ja aiemmin maininnut, että Larsson osaa kirjoittaa koirista hirveän hyvin. Eli tekstistä näkee hänen tietävän paljon koirien käytöksestä. Mutta jostain syystä tässä kirjassa oli niin paljon koiraa, että melkein alkoi kyllästyttää. No ei, ei se ole vakava asia. Vähän ihmetyttävä vain. Kirja oli oikeasti tosi hyvä.

Juha Vuorinen; Buenos Dias kirvesvartta

 Ennen tätä en ollut lukenut vielä yhtään Juha Vuorisen kirjaa, vaikka niitä näkyy olevan aivan hirmuinen määrä.  Tämän sain pojaltani, joka puolestaan sai sen aloittaessaan armeijan - kirja kuuluu hyväntekeväisyyssarjaan ja tämä jaettiin kaikille vuonna 2018 asepalvelukseen astuneille. Kirja koostuu pikkuisista humoristisista novelleista, muistoista ja päiväkirjamaisista sattumuksista. Juuri sellaisista, joista varmaan armeijansa aloittava nuoriso on kiinnostunut. Ihan kivaa nokkelaa kieltä, ihan fiksuja aatoksia, joskin Donald Trump tuli esille kirjan sivuilta ehkä jokusen kerran liikaa. Oli vähän pikkutuhmia juttuja, viittauksia omaan päihdemenneisyyteen ja paljon vitsailua. Oikeastaan siis pelkkää vitsailua. Onko Juha Vuorinen kirjoittanut yhtään vakavampaa romaania, joissa kamppaillaan syvissä vesissä ja tummassa melankoliassa? Uskon, että Vuorisella olisi siihen saumaa.

Niina Mero; Romanssin sankari

 Niina meron kirjat ovat virkistävän erilaisia. Pidin kirjasta Englantilainen romanssi ja pidän myös tästä Romanssin sankarista. Muutama sama henkilökin näissä vilahtaa, vaikka kirjat eivät millään tavoin olekaan sarjaa eikä näitä tarvitse siis lukea järjestyksessä. Tämän kirjan päähenkilö on englantilainen sotilas, erityisjoukkojen mies Ben. Miten erikoista kirjoittaa tällaisesta päähenkilöstä. Kirja on minä-muodossa kirjoitettu, mikä ei yleensä ole minulle mieleen, mutta tässä se natsaa täysin. Ben on traumatisoitunut ja hakee elämäänsä tasapainoa Suomessa. Hän saa kutsun kesämökille, jossa voi tuulettaa ajatuksiaan. Mökkilomansa aikana Ben tapaa Helenan ja suorittaa erään mission loppuun. 

Outi Pakkanen; Kissa kuussa

 Outi Pakkasen varhaisempaa tuotantoa tämä Kissa kuussa. Mielestäni minun on täytynyt lukea se muinoin, mutta ainoastaan tokaisu kissasta kuussa soitti jotain kelloa, ei muuten. Tarina sijoittuu kesäisen juhannusjuhlan aikaan, jonka ympärillä käydään sukuvihaa ja -rakkautta, kateutta kiinteistöistä ja perinnöistä, vaiettuja liikekumppanuuksia ja salailua. Anna Laine osallistuu juhannuksen viettoon tuttaviensa mökillä Porvoossa. Vaihtelua Helsinkiin. Juhannuspäivän aamuna rannasta löytyy naisen ruumis. Usealla sukulaisella ja tuttavalla on ollut jotain närää uhrin kanssa. Kiva kevyt jännitystarina.