Martin Österdahl; Rapujuhlat

 Tykkäsin paljon Österdahlin Uudenvuodenjuhlista. Tämä Rapujuhlat ei ollut yhtä hyvä, mutta dekkarina sellainen juuri ja juuri luettava. Entinen tv-tuottaja kutsuu vanhat ystävänsä omistamalleen yksinäiselle saarelle rapujuhliin. He ovat kaikki jollain tavoin osallisia vanhan tosi-tv -sarjaan. Osa liiketuttavina, osa sijoittajina ja kuka mitenkin. Kaikilla tuntuu olevan vähän salaisuuksia ja kostonhimo menneisyyden tapahtumien takia herää. Lopulta yksi jäsenistä löytyy surmattuna ja alkaa tuntua siltä, kuin saarella olisi murhaaja vapaana.

Anu Ojala; Kuolinsoitto

 Taisin tehdä emämunauksen aloittaessani Kuolinsoittoa, sillä vähän matkaa luettuani tajusin, että tämä on kirjasarjan toinen osa ja toden totta tällä kertaa se häiritsi. Enkä kuitenkaan halunnut jättää kirjaa enää siinä vaiheessa kesken. Henkilöhahmot jäivät ihan auki ja edelliseen kirjaan viitattiin sen verran paljon, että tuskin tulen sitä tämän jälkeen lukemaan. Kirja oli rankkaa tarinaa huumerikollisuudesta Lapissa. Kirjassa liikuttiin Tornio-Haaparanta -alueella. 

Terttu Autere; Kaatuvat kulissit

 

Kaatuvat kulissit on nimensä mukaan teatterimaailmaan sijoittuva murhamysteeri. Pikkukaupunkiin saapuu teatteriseurue ja illalla esityksen jälkeen juhlitaan riehakkaasti. Yksi seurueen jäsenistä löytyy aamulla kuolleena rantakaislikosta. Tästä syystä lääninetsivä Juhani Kuikka joutuu keskeyttämään kesälomansa. Tämä oli seitsemäs osa Juhani Kuikan tutkimuksia ja tässä kirjassa Juhani ja vaimo odottivat esikoistaan. Mukavaa oli seurata 30-lukulaista raskauttakin ja piristävästi kerrankin miniän ja anopin suhde oli kuvattu melko mukavaksi. Sellainen perinteinen anopin ja miniän napit vastakkain oleminen olisikin vähän kliseistä, liian helppoa ja liian osoittelevaa ja niin aikansa elänyttä.

Outi Pakkanen; Linna

 Kuinkakohan mones Anna Laine -dekkari tämä jo on? Alkupään kirjat olivat varmasti parhaita ja eniten dekkarimaisia, nämä uusimmat ovat vähän enemmin ihmissuhdemaisempaa soppaa, dekkarijuoni vain sivuseikkana. Tässä kirjassa osallistutaan ensin Savonlinnan oopperajuhlille, jossa suosittu kansanedustaja Pertti Pekkala loistaa suuntaan jos toiseenkin. On vähän hämäriä perhesuhteita menneisyydessä ja naisia pitää miellyttää joka suuntaan. Sitten hypätään ajassa eteenpäin samojen esiteltyjen henkilöiden kanssa. Tällaista vähän matalalentoista tällä kertaa. Kai tässä joku murhattiinkin, vai?

Johanna Tuomola; Pelon voima

 

Pelon voimassa päähenkilö poliisi Mikko Variksen alaikäinen veljenpoika saa syytteen rikoksesta. Juoni oli jotenkin surullinen, kun rikoksen tekijänä on alaikäinen. Lukija jää miettimään, miten helpolla nuoreen mieleen voi vaikuttaa ja miten pienestä kaikki on kiinni. Ja kuinka epätoivoisesti nuori ihminen kaipaa huomiota aikuisilta, jotain millä voi saavuttaa ihailua. 

Karsten Dusse; Murhat ja mindfulness - sisäinen lapseni tahtoo tappaa

 

Sisäinen lapseni tahtoo tappaa on toinen osa asianajaja Björn Diemelistä, joka ajautuu ihmeellisesti rikosten epäselvään verkkoon noudattaessaan midnfulness-ohjeita. Tämä osa on lähes yhtä hauska, kuin edellinen. Kirjan ohje on, että ole armollinen itsellesi ja kuuntele sisäistä lastasi!

Anna Järvinen; Arvaamaton

 Arvaamaton on autofiktiivinen tarina äidistä ja tyttärestä. Äiti on sairastunut muistisairauteen ja aikuinen tytär käy läpi siihenastista elämäänsä lapsuudesta alkaen. Kirjana ihan ok, mielestäni muistisairaudesta kertovia tarinoita tarvitaan paljon enemmän, kuin mitä niitä on saatavilla. Mutta. Tämä olisi voinut olla vielä parempi, syvempi, informatiivisempi, perusteellisempi. Nyt kirja jäi vähän laihaksi.

Anders De La Motte; Lasiprinssi

 

Edellisestä osasta tuttu Martin Hill saa kutsun rikkaan liikemiehen - tai oikeastaan koko suvun - omistamalle saarelle kirjoittaakseen tästä elämäkertaa. Suvulla on paljon salaisuuksia ja arveluttavia tapahtumia menneisyydessä. Jotkut tahot eivät tykkää hyvää siitä, että ulkopuolinen kaivelee niitä. Myös Leo Askerin elämässä tapahtuu myllerryksiä, kun hänen pitkään piilotellut isänsä ottaa yhteyttä. On pakko, sillä "Preppaaja-Perin" mailta on löydetty ruumis ja poliisit syyttävät Periä, Leo Askerin isää. Kirja oli koukuttava ja hyvin kirjoitettu. Kuuntelin tämän äänikirjana, josta syystä en tiedä pitäisikö Preppaaja-Per kirjoittaa eellä vai äällä: Preppaaja-Pär.

Helmet-haasteessa:18. Kirjailijan nimessä on enemmän kuin kaksi osaa 

Tämä kirja oli viimeinen tämän vuoden Helmet-haasteeseen luetuista. Sain luettua kirjan ja haasteen valmiiksi 14.10.2025, mikä on muuten kolme päivää myöhemmin kuin vuoden 2024 Helmet-haasteen valmistumispäivä. 

Heine Bakkeid; Kuoleman lautturi

 Viimeinen? Toistaiseksi viimeinen ainakin Thorkild Aske -sarjan dekkari. Edellisissä osissa viholliseksi paljastunut Asken vastapeluri tulee pyytämään apua Askelta. Tämän pahantekijän sisarenpoika on kaapattu ja kaappaaja kiristää tätä murhaamaan ihmisiä. Vain Aske voi auttaa, kun on harhautettava kidnappaajaa ja myös poliisia. Tehtävä on vauhdikas ja juoni monimutkainen. 

Jenny Bayliss; Talvipuutarha

 Päähenkilö Nora asuu Lontoossa ja pitää antikvariaattia ystäviensä kanssa, kun hän saa kutsun koulukaverin häihin. Nuoruudessa tiiviisti yhteyttä pitänyt porukka kokoontuu kutsuttuna hulppeaan kartanoon. Osa vanhoista tuttavista on mennyt naimisiin, osa on ehtinyt jo erotakin ja jokunen on kuollutkin. Toisia vanha suola janottaa. Kirja koostuu vähän kartanoromantiikasta ja hivenen kliseisistä rakkausjutuista. Luin tätä kirjaa todella kauan. Lyhyempänä versiona se olisi ehkä ollut vähän parempi, nyt jotenkin väsyin. Ei tämä nyt ihan huono ollut, mutta olisi voinut olla parempikin.

Opin kirjasta uuden asian. Sherwani tarkoittaa intialaista miehen juhlapukua, sellaista vaikka missä juhlitaan häitä. Kyllä te tiedätte, sellainen missä on tiuhat napit ylös asti ja vähän poolokauluksen tyyppinen kaulus. En ole ihan varma käyttääkö sellaista myös muut kuin intialaissyntyiset, mutta tämän kirjan päähenkilö ainakin käytti ja en kyllä mieltänyt häntä intialaiseksi?

Helmet -haasteessa: 22. Kirjassa lomaillaan