Sebastian Fitzek; Soittolista

 15-vuotias Feline Jagow katoaa jäljettömiin matkalla kouluun. Felinen hätääntynyt äiti palkkaa yksityisetsivä Alexander Zorbachin löytämään tyttärensä ennen kuin on liian myöhäistä. Zorbach löytää internetistä kadonneen tytön tekemän soittolistan, jota Feline on kuunnellut aktiivisesti ennen katoamistaan.

Yksityisetsivän yllätykseksi soittolistaa on muokattu vain kaksi päivää aiemmin. Yrittääkö Feline kertoa jotakin sijainnistaan ja kohtalostaan soittolistan kappaleiden avulla? Voiko listasta löytyä avain hänen pelastamiseensa?

Ihan jännittävä ja osin aika raakakin psykologinen trilleri. Kirjassa isoa osaa esittää musiikkikappaleet. Koska olen hyvin epämusikaalinen ihminen, täytyy sanoa että ne eivät kiinnostaneet minua tippaakaan ja jätin kaikki laulujen sanat ja niillä temppuilun täysin sivuun.

Jaana Lehtiö; Montako päivää vielä

 Tällä kertaa Juha Muhoselle aiheuttaa päänvaivaa Porvoon moottoritieltä löytynyt ruumis. Tietenkin porvoon oma Jane Marple eli Hilkka Alitupa pääsee osalliseksi murhatutkintaan. Ja niin ikään aiheuttaa päänvaivaa Muhoselle. Kun aloin lukea tätä sarjaa, en pitänyt Hilkka Alituvasta yhtään, nyt olen loiventanut käsityksiäni. Hilkka on ihan ok. Juha Muhosen ominaispiirteisiin liittyy ääretön munkkien, leivonnaisten ja pullien syönti ja ihan ehta sokerikoukku. Onhan ne nyt vähän esiintuotua erikoisuutta, mutta tavallaan kiva omaperäinen valinta. Meillä on neulovia poliiseja, ryyppääviä poliiseja, lääkkeiden väärinkäyttäjiä, kalastavia, sukeltavia ja rokkia soittavia poliiseja. Jokaisella oma juttunsa. Muhosella se on tämä pullansyönti. Herkkusuuna ymmärrän tämän kyllä oikein hyvin.

Veera Nieminen; Kottikärrykaruselli

 Tykkäsin Veera Niemisen Avioliittosimulaattorista kovasti ja ennakkoluulojeni mukaan "päätin", että tämä Kottikärrykaruselli ei nyt ainakaan voi olla yhtä hyvä. Olin väärässä. En tiedä kumpi näistä on parempi, koska ovat turkasen hauskoja kumpikin. Ja helppolukuista kaunista kieltä. Tässä kirjassa keskitytään hevosyrittäjän arkeen. Katri on lapseton ja perheetön tallinpitäjä, joka saa hoteisiinsa sukulais-teinin. Tässä oli herttaista ihmissuhde-höpinää, vaikeampiakin perhesuhteita ja vähän romantiikkaa. Hevoset ovat ihania. Ihania. Joskus Katri oli vähän ilkeä asiakkailleen, yksityisille hevosenomistajille,  tai ainakin ajatteli näistä vähän ilkeästi. Se tuntui joskus vähän kurjalta, mutta katselin sitä sormien läpi.

Nyt jos voisin tehdä tilauksen, niin lisää tällaisia. Kiitos.

Harlan Coben; Etsin sinut

 

Herkullinen aloitus: David Burroughs istuu vankilassa lapsensa murhasta tuomittuna. Eräänä päivänä hänen ex-vaimonsa sisar ilmaantuu yllättäen vankilaan vierailulle ja tuo mukanaan valokuvan murhatusta lapsesta. Lapsi on viettämässä vapaapäivää huvipuistossa täysin elossa. David suunnittelee huikean vankipaon ja haluaa selvittää, uskoako silmiään. Taattua Harlan Coben -laatua.

Viveca Sten; Harhaladuilla

 Harhaladuilla on 4. osa Åren murhat -sarjaa. Päähenkilöinä vanhastaan tutut poliisit Hanna Ahlander ja Daniel Lindskog. 

Kuusi opiskelijaa lähtee hiihtoreissulle pohjoiseen ja yksi heistä kuolee. Kirja keskittyy kuvaamaan nuorten reissua, majoituspaikan naapureita ja muita paikalla liikkuneita ihmisiä. Joku heistä on murhaaja. Ihan kiva tarina, ehkä pidin sarjan aikaisemmista kuitenkin vähän enemmin.

Karin Smirnoff; Lähdin veljen luo

 

Sitten kirja, josta on pöhisty paljon kirjasivuilla ja facebookin kirjapalstoilla. Todella raskas kirja, ahdistava. Ja kuitenkin niin hyvin kirjoitettu, että siitä kyllä nautti, vaikka aihe oli rankkaakin rankempi. Kirjassa avattiin vähitellen rankkoja tapahtumia enemmin ja enemmin auki, aina tuli jotain uutta ja entistä kauheampaa, johon johdateltiin. Jotenkin siihen melkein väsyi. Alkoi tuntua, että eikö jo kärsimys riitä ja miten näin hirveitä ihmisiä voi olla. En tiedä. Mutta mukana oli myös huumoria ja hyvääkin mieltä, siis varsinainen tunteiden sekametelisoppa.

Päähenkilö on Jana Kippo, joka palaa synnyinseudulleen. Alkoholisoitunut veli asuu kotitilalla kurjuudessa. Sisarusten lapsuus aukeaa vähitellen kirjassa, eikä se ole ollut mitenkään miellyttävä. Jokaisella on jotain väkivalta-menneisyyttä ja ihmiset ovat niin inhottavia ja välinpitämättömiä, että miten edes voi. Vähän oksettikin välillä. Ja sitten kun mennään siihen, että eläimiä kohtaan ollaan väkivaltaisia, niin alkaa kyllä olla mitta täysi. Silti äärettömän hyvin kirjoitettu. Jatkan seuraavan osan pariin aikanaan.

Helmet-haasteessa kohtaan: 8. Kirjan nimessä on perheenjäsen Ja tämä olikin sitten viimeinen Helmet-haasteen kohta tänä vuonna. Haaste valmistui lokakuun 11. päivä.

Marianne Cedervall; Talo kallion katveessa

 Aa että - taas herttaista vaivatonta lukunautintoa. Olen aivan ihastunut tähän sarjaan! Toivottavasti näitä on suomennettu vielä enemmän. Päähenkilö Anki, islanninhevos-harrastaja, lähtee tällä kertaa ratsastusvaellukselle. Päämääränä on kylä, jossa on muinoin toiminut naisten lepo- ja turvatalo. Talon toimintaa tutkii myös toimittaja, joka katoaa jäljettömiin. Menneisyydessä on jotain hämärää, eikä naisten turvatalon toiminta ole ollut ihan asiallista. Anki ja Tryggve yhdistävät viisaat päänsä löytääkseen kadonneen toimittajan, mutta vielä paljon pahempaa on tulossa.

Yrsa Sigurdardottir; Hiljaisuus

 Heti perään toinen islantilais-dekkari. Vanhat tutut: rikostutkija Huldar ja lastenpsykologi Freyja tutkivat tapahtumasarjaa, joka alkaa siitä kun lastenvaunuista katoaa vauva ja tilalle on laitettu kuollut pikkulapsi. Vuosia myöhemmin nuori tyttö kuolee tuhkarokkoon ja siitä kimmastunut isä alkaa hautoa kostoa taudin tartuttajaa kohtaan. Ruumiitakin tietysti tulee asiaankuuluvasti ja tutkija-kaksikolla on melkoinen työ ottaa selvää, kuka on syyllinen mihinkin rikokseen.

Lilja Sigurðardóttir; Kuolonmusta laava

 

Tässä kirjassa Danielin naapuri Lady Gugulu katoaa ja tuntematon pikkutyttö väittää olevansa Áróran kadonnut sisko uudelleensyntyneenä. Siis varsin lennokkaita tapahtumia oli tiedossa. Ja jännitystä. Tämä oli Áróra-sarjan neljäs osa.

Marianne Cedervall; Haudataan menneet

 Voi miten nautittavaa, helppoa, rauhallista, elävää ja leppoisaa rikostutkintaa! Nautin jo Mullvaldsin murhat  -sarjan ensimmäisestä kirjasta, ja niin myös tästä. Edellisessä kirjassa tutuksi tulleet eläkeläis-leski Anki ja ex-poliisi Tryggve osallistuvat tryffeli-festivaaleille. Kirjassa esitellään osallistujia, ravintoloitsijoita ja kyläläisiä. Yksi vieraista myrkytetään juhlallisen tryffeli-päivällisen päätteeksi. Tästä alkaa miellyttävä syksyinen murhamysteeri.