Sitten kirja, josta on pöhisty paljon kirjasivuilla ja facebookin kirjapalstoilla. Todella raskas kirja, ahdistava. Ja kuitenkin niin hyvin kirjoitettu, että siitä kyllä nautti, vaikka aihe oli rankkaakin rankempi. Kirjassa avattiin vähitellen rankkoja tapahtumia enemmin ja enemmin auki, aina tuli jotain uutta ja entistä kauheampaa, johon johdateltiin. Jotenkin siihen melkein väsyi. Alkoi tuntua, että eikö jo kärsimys riitä ja miten näin hirveitä ihmisiä voi olla. En tiedä. Mutta mukana oli myös huumoria ja hyvääkin mieltä, siis varsinainen tunteiden sekametelisoppa.
Päähenkilö on Jana Kippo, joka palaa synnyinseudulleen. Alkoholisoitunut veli asuu kotitilalla kurjuudessa. Sisarusten lapsuus aukeaa vähitellen kirjassa, eikä se ole ollut mitenkään miellyttävä. Jokaisella on jotain väkivalta-menneisyyttä ja ihmiset ovat niin inhottavia ja välinpitämättömiä, että miten edes voi. Vähän oksettikin välillä. Ja sitten kun mennään siihen, että eläimiä kohtaan ollaan väkivaltaisia, niin alkaa kyllä olla mitta täysi. Silti äärettömän hyvin kirjoitettu. Jatkan seuraavan osan pariin aikanaan.
Helmet-haasteessa kohtaan: 8. Kirjan nimessä on perheenjäsen Ja tämä olikin sitten viimeinen Helmet-haasteen kohta tänä vuonna. Haaste valmistui lokakuun 11. päivä.